AAMUPAINO (24.9.2011): 85,3 kg (-30,7kg)
HUOMIO: Hymy jonka annat, palaa aina luoksesi.
--------------------------------
Olevaisuuden unohtamista ja suuria sisäisiä riemunkiljahduksia!
Edellinen virke kertoo paljon viime aikojen tapahtumista ja mitä pienempi olemukseni on muun muassa tuonut tullessaan. On selvää, että ulkonäköni on kohentunut viimeisen puolen vuoden aikana, tämä taas on lisännyt hippusen itsetuntoa ja tuonut mukana myös uusia tuulia. Olen lähtenyt viimeisen kolmen viikon aikana rikkomaan tietoisesti rajoja ja vanhoja kaavoja joihin olen ollut puuutunut.
Ensimmäisenä asiana voimme nostaa sosiaalisuuden lisääntymisen. Kuten jotkut tietävät, jouduin viettämään viime kesän lähestulkoon sisätiloissa terveydellisistä syistä. Tämän seurauksena sosiaalinen elämä oli hyvin pitkälti internetin ja muutaman ystävän varassa jotka kävivät luonani. Syksyn myötä muutin takaisin maalta kaupunkiin ja se on antanut helpommat puitteet kanssakäymisille. Jo olemassaolevien ystävien ja tuttavien lisäksi olen pyrkinyt luomaan uusia suhteita ihmisiin, niin face-to-face kuin internetin välityksellä.
En ole erityisen uskalias kaveri, paremmin minua on kuvannut käsite 'ujo' kuin 'ulospäinsuuntautunut'. Näin on ollut niin julkisissa kuin yksityisissä paikoissa, missä on ollut paljon vieraita ihmisiä kuten soittoruokaloissa, kesäfestareilla ja kotipippaloissa. Tämä asia on otettu nyt työn alle rohkeasti ja muureja täytyy murtaa, maailmassa on niin paljon ihmisiä ja heissä asuu niin monta tarinaa kuultavana. Olen pelännyt ja ollut tavattoman huono käymään small talkia, eikä ihme, koska en ole sitä harrastanut juurikaan. Ensimmäinen askel onkin ollut, että unohda oma olevaisuutessi, mutta ole oma itsesi. Vaikka et onnistuisikaan olemaan parhaimmillasi joka kerta, älä lakkaa yrittämästä! Oma luuloni on, että liian monesti saamme väärän kuvan ihmisestä small talkin perusteella, vaikka sen tulisi toimia vain siltana todellisen sisimmyyden kohtaamiselle. Joten olkaamme totuudelle avoimia vastoin sitä, että tyrmäisimme tuntemattoman heti.
Olevaisuuden unohtamista on ollut myös se, että olen päästänyt pullon hengen minuun yli 400:n raittiin päivän jälkeen. Olematta yhtään päihdemyönteinen, minulla oli vallan mukava viikonloppu pari viikkoa sitten, vaikka se sisälsi alkoholia. Toodettakoon, että alkoholi sai minusta vallan helposti esiin sen sosiaalisemman ja vapautuneemman puolen, jonka kanssa olen paininutkin. Mutta juuri sen vaikutus on ulottunut myös hyvällä tavalla nyt kahteen selvään viikonloppuun, juurruttaen hieman ajatusta: "jos pystyn siihen humalassa, niin miksi en pystyisi selvinpäin, vapaudu estoista!"
Kaiken kaikkiaan 30 kilogramman menetys on ollut menestys. Se on tuonut iloa ja uusia tuulia, uskallusta ja voimaa. Olen uskaltanut elää, vailla menetyksen pelkoa, sillä mitä minulla on hävittävää?
Rauhaa, rakkautta ja vapautta,
Henri
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Kolmen kuukauden eroprosessi eturepusta kuvin
AAMUPAINO: 92,0 KG (-24KG)
LOCATION: KOTI
---------------------------------------
Kotini on linnani.
Paasin eilen pois tohtorin osastolta ja nyt allani on kotisohva aina elokuun alkuun. Edessa kasieni alla ystavani lainaama, koreasta tuotu lappari, joka ei tunne skandeja. Siksi ajattelin, etta virsi kaunis laulamatta eli vain parin virkkeen verran tekstia ja kuvan loppuun laitan.
Soin eilen mielialaani kekseja ja sipseja, olin heikko. Mutta koko juhannusviikko meni osastolla kaytannossa yksin, joten ajattelin palata takaisin hetkeksi entiseen. Mieliala kohosi kuitenkin tanaan aamupunnituksen ja 92 kilogramman elopainon myota, ja kun kuu alkaa olemaan lopussa, ajattelin laittaa vertauskuvan.
EDIT 18.9 - LISÄTÄÄN PÄIVITYSKUVA KUN TUNTUU OLEVAN LUETUIN MERKINTÄ
Vasemmalla syyskuussa otettu kuva ja oikealla 2010-2011 vuodenvaihteen tienoolla näppästy. Miten niin eron huomaa? :)
TERVEISIN,
MEITSI
PS. LIIKUNTAKIELTOA ONKIN SITTEN LOPPUKESA
LOCATION: KOTI
---------------------------------------
Kotini on linnani.
Paasin eilen pois tohtorin osastolta ja nyt allani on kotisohva aina elokuun alkuun. Edessa kasieni alla ystavani lainaama, koreasta tuotu lappari, joka ei tunne skandeja. Siksi ajattelin, etta virsi kaunis laulamatta eli vain parin virkkeen verran tekstia ja kuvan loppuun laitan.
Soin eilen mielialaani kekseja ja sipseja, olin heikko. Mutta koko juhannusviikko meni osastolla kaytannossa yksin, joten ajattelin palata takaisin hetkeksi entiseen. Mieliala kohosi kuitenkin tanaan aamupunnituksen ja 92 kilogramman elopainon myota, ja kun kuu alkaa olemaan lopussa, ajattelin laittaa vertauskuvan.
EDIT 18.9 - LISÄTÄÄN PÄIVITYSKUVA KUN TUNTUU OLEVAN LUETUIN MERKINTÄ
Vasemmalla syyskuussa otettu kuva ja oikealla 2010-2011 vuodenvaihteen tienoolla näppästy. Miten niin eron huomaa? :)
TERVEISIN,
MEITSI
PS. LIIKUNTAKIELTOA ONKIN SITTEN LOPPUKESA
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Viisaattomuuksia
AAMUPAINO: 94,5 KG (-21,5KG)
SANONTA: "HUPS VAAN!"
------------------------------------------------------------
En tiedä miten aloittaa tai mistä kirjoittaa, tuntuu turhalta ja vaikealta.
Se on todennäköisesti harhaa, sillä blogi on kuitenkin jäsentänyt hieman asioita ja pitää niitä ruodussa. Tavailen siis jotain ajatuksia mitä mielessä on ollut, koska nyt tunteiden kirjo on ollut laaja, enkä jaksa keskittyä.
Vietin viikonlopun pääasiallisesti ystävieni seurassa ja Oulun kauniissa kaupungissa. Kuten arvata saattaa, helle oli ajanut ihmiset keskustoihin ja rannoille enemmän tai vähemmän alkoholisoitumaan. Itse en alkoholisoitunut, se on alkoholittomien oluiden ja muiden juomien etu. Sen sijaan seurasin ihmisiä ja heidän humalakäyttäytymistään välillä huvittuneena, välillä kauhistellen. En ole sen parempi kuin se joka oli humalassa, mutta mietin, että miksi ihminen haluaa tilaan, jossa hän saattaa: lyödä ystävään, sammua aurinkoon, puhua palturia toisesta, haastaa riitaa vaikka normaalisti on rauhallinen, tehdä ilkivaltaa ja niin edelleen. Harmi, että kieltolaki ei tule toimimaan eikä toiminut aikoinaan, mutta jotain rajaa hommiin olisi saatava.
Rajoitettujen asioiden piiriin haluaisin myös einekset, nuo ravintoarvoiltaan mitättömät, mutta itseään ruoaksi mainostavat tuotteet. Samalla voisimme kieltää myös virvoitusjuomat, niin light-juomat kuin yltiösokeriset "kokikset". Kun nämä kolme asiaa saataisiin pois markkinoilta ja ihmiset sinne keittiöihin, loppuisivat ne diabetekset ja kansantaudit. Edellä mainitut asiat ovat osasyy, miksi minustakin ylipainoinen tuli. On se myös oma valinta mitä suuhun panee, mutta jos markkinoilla ei ole mitä panna sinne, niin ei ole ongelmaakaan. Toki ratkaisu ei ole näin yksinkertainen, ei millään, mutta tiettyjä säädöksiä kaipaisin.
Olen syönyt ja juonut viikonloppuna kohtuudella, hiilareita silmällä pitäen, ellei lasketa sitä yhtä pitsaa minkä tilasin ravintolasta (voin kertoa, että maistui). Liikuntapuoli on ollut vähäistä vieläkin, ainoa kunnollinen suoritus on ollut tänään tekemäni hieman vajaa 10 kilometrin lyllerrys. Paino kuitenkin putoaa ja meno on hyvä, ensisijaiseen tavoitteeseen on vielä 4,5 kilogrammaa. Vyötärölläni on silti vielä aika runsaasti löllöä eli rasvaa, joten voi olla, että tuo yllä mainitsemani kilomäärä ei aivan piisaa sen poistamiseen. Aika tulee näyttämään mitä tapahtuu ja mitä ei.
Tänään mietin jo pilke silmäkulmassa, mitä seuraavaksi, kun olen saavuttanut rantakunnon. Ehkä lopetan tupakoinnin, ehkä rupean kasvissyöjäksi, ehkä menen kouluun, ehkä rupean painonnostajaksi... Ken tietää, Barbie ei.
Good Night folks,
Henri von Briggenrat
SANONTA: "HUPS VAAN!"
------------------------------------------------------------
En tiedä miten aloittaa tai mistä kirjoittaa, tuntuu turhalta ja vaikealta.
Se on todennäköisesti harhaa, sillä blogi on kuitenkin jäsentänyt hieman asioita ja pitää niitä ruodussa. Tavailen siis jotain ajatuksia mitä mielessä on ollut, koska nyt tunteiden kirjo on ollut laaja, enkä jaksa keskittyä.
Vietin viikonlopun pääasiallisesti ystävieni seurassa ja Oulun kauniissa kaupungissa. Kuten arvata saattaa, helle oli ajanut ihmiset keskustoihin ja rannoille enemmän tai vähemmän alkoholisoitumaan. Itse en alkoholisoitunut, se on alkoholittomien oluiden ja muiden juomien etu. Sen sijaan seurasin ihmisiä ja heidän humalakäyttäytymistään välillä huvittuneena, välillä kauhistellen. En ole sen parempi kuin se joka oli humalassa, mutta mietin, että miksi ihminen haluaa tilaan, jossa hän saattaa: lyödä ystävään, sammua aurinkoon, puhua palturia toisesta, haastaa riitaa vaikka normaalisti on rauhallinen, tehdä ilkivaltaa ja niin edelleen. Harmi, että kieltolaki ei tule toimimaan eikä toiminut aikoinaan, mutta jotain rajaa hommiin olisi saatava.
Rajoitettujen asioiden piiriin haluaisin myös einekset, nuo ravintoarvoiltaan mitättömät, mutta itseään ruoaksi mainostavat tuotteet. Samalla voisimme kieltää myös virvoitusjuomat, niin light-juomat kuin yltiösokeriset "kokikset". Kun nämä kolme asiaa saataisiin pois markkinoilta ja ihmiset sinne keittiöihin, loppuisivat ne diabetekset ja kansantaudit. Edellä mainitut asiat ovat osasyy, miksi minustakin ylipainoinen tuli. On se myös oma valinta mitä suuhun panee, mutta jos markkinoilla ei ole mitä panna sinne, niin ei ole ongelmaakaan. Toki ratkaisu ei ole näin yksinkertainen, ei millään, mutta tiettyjä säädöksiä kaipaisin.
Olen syönyt ja juonut viikonloppuna kohtuudella, hiilareita silmällä pitäen, ellei lasketa sitä yhtä pitsaa minkä tilasin ravintolasta (voin kertoa, että maistui). Liikuntapuoli on ollut vähäistä vieläkin, ainoa kunnollinen suoritus on ollut tänään tekemäni hieman vajaa 10 kilometrin lyllerrys. Paino kuitenkin putoaa ja meno on hyvä, ensisijaiseen tavoitteeseen on vielä 4,5 kilogrammaa. Vyötärölläni on silti vielä aika runsaasti löllöä eli rasvaa, joten voi olla, että tuo yllä mainitsemani kilomäärä ei aivan piisaa sen poistamiseen. Aika tulee näyttämään mitä tapahtuu ja mitä ei.
Tänään mietin jo pilke silmäkulmassa, mitä seuraavaksi, kun olen saavuttanut rantakunnon. Ehkä lopetan tupakoinnin, ehkä rupean kasvissyöjäksi, ehkä menen kouluun, ehkä rupean painonnostajaksi... Ken tietää, Barbie ei.
Good Night folks,
Henri von Briggenrat
torstai 9. kesäkuuta 2011
Avatut kahleet, kadotetut kilot
AAMUPAINO: UNKNOWN
ILTAPAINO: 95,6 KG (-20,4KG)
TULEVAISUUS: ENEMMÄN USKALLUSTA, ENEMMÄN TAVOTTEITA
----------------------------------------------------------------
Ulkona on helvetti irti, lämpöasteet ovat kivunneet jo siedettävyyden rajan yli. Ainakin näin tapasi olla aiemmin, nyt homma ei lähde hikoilun ja epämiellyttävyyden kannalta aivan lapasesta, olenhan laihtunut 20 kilogrammaa.
Istun tuolissani, tapailen mielessäni kuluneita vuorokausia, kulunutta ensimäistä kesälomapätkää. Meno on ollut varsin mukava, hektinen ja lämmin. Eilen saavutin maagisen rajan ja ajattelinkin vielä aiemmin, että hiljaa hyvä tulee, mutta kyllä näinkin nopealla tahdilla priimaa saa! En pistä vastaan, vaikka olisinkin jo elokuussa rantakunnossa, en voi valittaa.
Olen syönyt viimeisten päivien aikana epäsäännöllisesti ja varsin niukasti. Olen käynyt pari kertaa ulkona syömässä ja näitä kertoja lukuunottamatta lautaselle ei ole ollut pistää vihanneksia. Tänään sain kuitenkin hankittua vihreätä, punaista ja keltaista eli jääkaapin sisältö antaa edellytykset tehdä muutoksen oikeaan rehujen suhteen.
Minusta tuntuu hyvälle, nautin olostani, koska muutos on jo niin selvä. Oikeankokoisia vaatteita minulla sen sijaan ei enää ole, eilen tuntui kuin olisin kietonut itseni lakanaan laittaessani vanhan paidan päälle. Ensi viikolla työnantajani tarjoaa minulle kuukausittaisen tukipaketin ja siitä ajattelin laittaa kuvainnollisesti vaatekaappiin osan. Toivon vain, etten enää näistä mitoista kutistu juurikaan senttimetreissä, en haluaisi montaa eri kertaa ostaa pienempää kokoa.
Olen ollut pari viime päivää hukassa kotoota. Ensi viikolla tukipaketin lisäksi edessä on myös Provinssirock ja Seinäjoki, joten lisää hektisyyttä tiedossa. Odotan kuitenkin festareille pääsyä kivan innostuneena, seikkaluja edessä! Nyt otan puolestani lunkisti ja katson mitä seikkailuja Dr. Housella on tarjota.
Lukemisiin,
Henri
ILTAPAINO: 95,6 KG (-20,4KG)
TULEVAISUUS: ENEMMÄN USKALLUSTA, ENEMMÄN TAVOTTEITA
----------------------------------------------------------------
Ulkona on helvetti irti, lämpöasteet ovat kivunneet jo siedettävyyden rajan yli. Ainakin näin tapasi olla aiemmin, nyt homma ei lähde hikoilun ja epämiellyttävyyden kannalta aivan lapasesta, olenhan laihtunut 20 kilogrammaa.
Istun tuolissani, tapailen mielessäni kuluneita vuorokausia, kulunutta ensimäistä kesälomapätkää. Meno on ollut varsin mukava, hektinen ja lämmin. Eilen saavutin maagisen rajan ja ajattelinkin vielä aiemmin, että hiljaa hyvä tulee, mutta kyllä näinkin nopealla tahdilla priimaa saa! En pistä vastaan, vaikka olisinkin jo elokuussa rantakunnossa, en voi valittaa.
Olen syönyt viimeisten päivien aikana epäsäännöllisesti ja varsin niukasti. Olen käynyt pari kertaa ulkona syömässä ja näitä kertoja lukuunottamatta lautaselle ei ole ollut pistää vihanneksia. Tänään sain kuitenkin hankittua vihreätä, punaista ja keltaista eli jääkaapin sisältö antaa edellytykset tehdä muutoksen oikeaan rehujen suhteen.
Minusta tuntuu hyvälle, nautin olostani, koska muutos on jo niin selvä. Oikeankokoisia vaatteita minulla sen sijaan ei enää ole, eilen tuntui kuin olisin kietonut itseni lakanaan laittaessani vanhan paidan päälle. Ensi viikolla työnantajani tarjoaa minulle kuukausittaisen tukipaketin ja siitä ajattelin laittaa kuvainnollisesti vaatekaappiin osan. Toivon vain, etten enää näistä mitoista kutistu juurikaan senttimetreissä, en haluaisi montaa eri kertaa ostaa pienempää kokoa.
Olen ollut pari viime päivää hukassa kotoota. Ensi viikolla tukipaketin lisäksi edessä on myös Provinssirock ja Seinäjoki, joten lisää hektisyyttä tiedossa. Odotan kuitenkin festareille pääsyä kivan innostuneena, seikkaluja edessä! Nyt otan puolestani lunkisti ja katson mitä seikkailuja Dr. Housella on tarjota.
Lukemisiin,
Henri
maanantai 6. kesäkuuta 2011
I hate you McDonald's
AAMUPAINO: 96,9 KG (-19,1kg)
VIDEO: http://www.youtube.com/watch?v=DThOW5Zxmv8 tuleviin helteisiin ja lepposiin hetkiin!
-------------------------------------------------------------
Hidastuen paino laskee tai sitten en seuraa ajanjuoksua tarkasti.
Viikonloppu meni hyötyliikuntaa jumpatessa ja muutamassa kuppilassa istuskellessa. Kävimme lauantaina muuttamassa serkkutyttöni elämän paikasta A paikkaan B. Se siirtyi kohtuu vaivatta, lukuunottamatta pyykkikonetta, sohvaa, pöytää... Onneksi kerroksia ei jäänyt kuin kaksi taakse ja uudessa ei tarvinutkaan nousta portaita ollenkaan.
Kyseisenä lauantaina taisin mättää kaupan pitsapalasia yhden tai muutaman, kuka näitä laskee? Minä lasken ja hetkeksi tuli melkein huono omatunto, mutta eihän mokomat palaset edes näy puntarilla. Tehtiinpä syönnin lomassa myös terassin laajennus kyseiseen uuteen asuntoon ja tuli juotua siinä päivän hiilariannos Nikolain muodossa. Tosin hiilareita tuli kyseisenä päivänä myös baarikierrokseltakin yhteensä 20 grammaa. On mahdotonta käydä neljässä eri baarissa, ajatellen, ettei joisi muuta kuin kahvia ja teetä, joten alkoholiton olut on ehkä paras vaihtoehto.
Eilinen ja tämä päivä on mennyt tasaisemmin hiilareiden kanssa, eikä mitään em. kaltaisia pompsuja ole tullut. Tänään pyöräytin munarullaa, jonka sisältö koostui vanhoista ystävistäni vihanneksista, kebabista ja kanasta. Eilinen taisi mennä satsumoilla ja munakkaalla, munaa siellä munaa täällä, mites toi kolesteroli? Noh, sen voisi käydä mittauttamassa, kunhan aikaiseksi saa, puhua siitä kyllä jaksan. Tässä hetkessä on tärkeätä taas päästä liikkeelle, oikeasta liikuntatuokiosta onkin jo vierähtänyt jokunen päivä, joten tänään taidan suunnata joko lenkille tai frisbeegolfin pariin.
Lisäänpä loppuun vielä kuvan munarullasta, suosittelen sen tekoa kaikille ja täytteet ovat vapaavalintaisia tieten!
VIDEO: http://www.youtube.com/watch?v=DThOW5Zxmv8 tuleviin helteisiin ja lepposiin hetkiin!
-------------------------------------------------------------
Hidastuen paino laskee tai sitten en seuraa ajanjuoksua tarkasti.
Viikonloppu meni hyötyliikuntaa jumpatessa ja muutamassa kuppilassa istuskellessa. Kävimme lauantaina muuttamassa serkkutyttöni elämän paikasta A paikkaan B. Se siirtyi kohtuu vaivatta, lukuunottamatta pyykkikonetta, sohvaa, pöytää... Onneksi kerroksia ei jäänyt kuin kaksi taakse ja uudessa ei tarvinutkaan nousta portaita ollenkaan.
Kyseisenä lauantaina taisin mättää kaupan pitsapalasia yhden tai muutaman, kuka näitä laskee? Minä lasken ja hetkeksi tuli melkein huono omatunto, mutta eihän mokomat palaset edes näy puntarilla. Tehtiinpä syönnin lomassa myös terassin laajennus kyseiseen uuteen asuntoon ja tuli juotua siinä päivän hiilariannos Nikolain muodossa. Tosin hiilareita tuli kyseisenä päivänä myös baarikierrokseltakin yhteensä 20 grammaa. On mahdotonta käydä neljässä eri baarissa, ajatellen, ettei joisi muuta kuin kahvia ja teetä, joten alkoholiton olut on ehkä paras vaihtoehto.
Eilinen ja tämä päivä on mennyt tasaisemmin hiilareiden kanssa, eikä mitään em. kaltaisia pompsuja ole tullut. Tänään pyöräytin munarullaa, jonka sisältö koostui vanhoista ystävistäni vihanneksista, kebabista ja kanasta. Eilinen taisi mennä satsumoilla ja munakkaalla, munaa siellä munaa täällä, mites toi kolesteroli? Noh, sen voisi käydä mittauttamassa, kunhan aikaiseksi saa, puhua siitä kyllä jaksan. Tässä hetkessä on tärkeätä taas päästä liikkeelle, oikeasta liikuntatuokiosta onkin jo vierähtänyt jokunen päivä, joten tänään taidan suunnata joko lenkille tai frisbeegolfin pariin.
Lisäänpä loppuun vielä kuvan munarullasta, suosittelen sen tekoa kaikille ja täytteet ovat vapaavalintaisia tieten!
Kivvaa kesän alkua höppänät,
Henriikka
torstai 2. kesäkuuta 2011
Keksin maistoin sunnuntaina, mangojäätelöä ruokalusikan jos toisen
AAMUPAINO: 97,4 KG
MOTTO: "Älä ota elämää liian vakavasti - et selviä siitä kuitenkaan hengissä."
-----------------------------------------------------------------
Juustoinen riistakeitto valmiina, 16 tunnin päiväunet takana, kesäloman ensimmäinen päivä ja elopaino uusilla kilolukemilla. Voisiko olla kivemmin?
Tietenkin voisi, mutta tyytyväinen olen tähänkin. Lukukausi on taas opiskelijoilla ohi ja se tietää työntekijöille lomaa, itse olin sen verran väsynyt jo eilen, etten enää jaksanut kevätjuhliin. Kotiin saavuttuani keitin hyvät sumpit ja löin pään tyynyyn viiden tienoilla päivällä. Yöllä tapahtui, join nimittäin äärettömän hyvää tequilaa ja totesin "kappas, nyt se raitis kausi loppui!" Herätessäni yhdeksän kieppeillä aamulla olin hienoisessa paniikissa, olinko tosiaan juonut eilisillan aikana jotain? Pikakelauksella tulin tulokseen, että se oli ollut painajaista. Joten yli kymmenen kuukauden raittius jatkuu edelleen!
Takki on tyhjänä ja mattikin melkein kukkarossa asustelee. Koska sanonta kuuluu "köyhä ja kipiä", niin uusi terveydellinen epäkohtakin on syntynyt. Olen ensimmäisessä postauksessa maininnut vaivasta, joka minua vaivasi ja rajoitti pitkän aikaa. Tämä vaiva hellitti 2-3 viikkoa sitten, mutta nyt on uusi tilalla. Uusi on vastaavanlainen, mutta vielä käsittelemätön tapaus lääkärin osalta. Jos ja kun sitä täytyy mennä näyttämään lekurille, se todennäköisesti saa puukkoa ja silloin loppuu tämän herran liikunnat. Olen yrittänyt nauttia vielä kuluneista hetkistä ja käynyt lähinnä pelaamassa frisbeegolfia, sen verran hyvin siihen olen hurahtanut.
Pyrin olemaan tänään heti aamusta tehokkaana ja rupesin rivakasti kotihommiin. Pyykkasin, imuroin, järjestin ja kuten mainitsin, tein juustoista riistakeittoa tai näin minä sen nimesin. Ainekset kuitenkin moiseen soppaan oli: 70g poron kylmäsavurouhetta, 240g hirvikäristystä, itämaisia wok-vihanneksia, 4dl kermaa, 1L vettä, 200g koskenlaskijaa, 1 sipuli ja mausteita. En ole mikään mestarikokki ja lähinnä sävelsin kyseisen sopan olemassa olevista raaka-aineista. Tärkeintä olikin, että pysytään ruokavaliossa ja kerman määrä on riittävä!
Viime päiviin on mahtunut taas niin monta tunteiden sekä tapahtumien kirjoa, että harmittaa ihan, kun en ole kirjannut niitä ylös. Kun joku loi käsitteen 'kiire', se ei tiennyt mitä se tekisi ihmisille. Mutta nyt aion ottaa lunkisti seuraavat 7 päivää, enkä kanna huolta huomisesta. Hidasta sinäkin tahtia!
HENPPA
MOTTO: "Älä ota elämää liian vakavasti - et selviä siitä kuitenkaan hengissä."
-----------------------------------------------------------------
Juustoinen riistakeitto valmiina, 16 tunnin päiväunet takana, kesäloman ensimmäinen päivä ja elopaino uusilla kilolukemilla. Voisiko olla kivemmin?
Tietenkin voisi, mutta tyytyväinen olen tähänkin. Lukukausi on taas opiskelijoilla ohi ja se tietää työntekijöille lomaa, itse olin sen verran väsynyt jo eilen, etten enää jaksanut kevätjuhliin. Kotiin saavuttuani keitin hyvät sumpit ja löin pään tyynyyn viiden tienoilla päivällä. Yöllä tapahtui, join nimittäin äärettömän hyvää tequilaa ja totesin "kappas, nyt se raitis kausi loppui!" Herätessäni yhdeksän kieppeillä aamulla olin hienoisessa paniikissa, olinko tosiaan juonut eilisillan aikana jotain? Pikakelauksella tulin tulokseen, että se oli ollut painajaista. Joten yli kymmenen kuukauden raittius jatkuu edelleen!
Takki on tyhjänä ja mattikin melkein kukkarossa asustelee. Koska sanonta kuuluu "köyhä ja kipiä", niin uusi terveydellinen epäkohtakin on syntynyt. Olen ensimmäisessä postauksessa maininnut vaivasta, joka minua vaivasi ja rajoitti pitkän aikaa. Tämä vaiva hellitti 2-3 viikkoa sitten, mutta nyt on uusi tilalla. Uusi on vastaavanlainen, mutta vielä käsittelemätön tapaus lääkärin osalta. Jos ja kun sitä täytyy mennä näyttämään lekurille, se todennäköisesti saa puukkoa ja silloin loppuu tämän herran liikunnat. Olen yrittänyt nauttia vielä kuluneista hetkistä ja käynyt lähinnä pelaamassa frisbeegolfia, sen verran hyvin siihen olen hurahtanut.
Pyrin olemaan tänään heti aamusta tehokkaana ja rupesin rivakasti kotihommiin. Pyykkasin, imuroin, järjestin ja kuten mainitsin, tein juustoista riistakeittoa tai näin minä sen nimesin. Ainekset kuitenkin moiseen soppaan oli: 70g poron kylmäsavurouhetta, 240g hirvikäristystä, itämaisia wok-vihanneksia, 4dl kermaa, 1L vettä, 200g koskenlaskijaa, 1 sipuli ja mausteita. En ole mikään mestarikokki ja lähinnä sävelsin kyseisen sopan olemassa olevista raaka-aineista. Tärkeintä olikin, että pysytään ruokavaliossa ja kerman määrä on riittävä!
Viime päiviin on mahtunut taas niin monta tunteiden sekä tapahtumien kirjoa, että harmittaa ihan, kun en ole kirjannut niitä ylös. Kun joku loi käsitteen 'kiire', se ei tiennyt mitä se tekisi ihmisille. Mutta nyt aion ottaa lunkisti seuraavat 7 päivää, enkä kanna huolta huomisesta. Hidasta sinäkin tahtia!
HENPPA
torstai 26. toukokuuta 2011
Eilisen huoli on nykyhetken onnistuminen
26.5.2011 AAMUPAINO: 99,9 KG
27.5.2011 IHANUUS: JÄLLEENNÄKEMINEN!
---------------------------------------------------------------
Olen kaksin, en koskaan yksin. Aina on minä ja minun toinen puolisko Juhana. Julma Juhana on alter egoni, mutta ainoastaan itselle. Ei luovuttamista, ainoastaan itsekuria ja selkärankaa.
Kirjoitan päivän myöhässä ja päivän ajoissa. Eilen aamupainoni oli 99,9kg ja tulin kirjoittamaan miltä se tuntuu ja mitä nyt?
Kuusi tai seitsemän vuotta siitä on aikaa, kun tämän painon on kokenut. Luulen, että edellisen kerran näissä lukemissa ollessani, olin hyvin huolestunut painosta. Eilisen aamupunnituksessa oli riemukas, onnistunut ja tyytyväinen olo. Tuntuu siltä, että haluan huutaa koko maailmalle, kuinka yksi luku miljoonien joukosta saa minut asteen onnellisemmaksi. Parempaa ihmistä se ei vielä minusta tee, muuten kuin välillisesti. Kun olet onnellinen ja tyytyväinen, anna sen näkyä. Pieni hymy ja ilouutinen saattaa pelastaa muidenkin päivän, olettaen, että kanssaihmiset pystyvät riemuitsemaan toisen ilosta!
Tästä on hyvä jatkaa, minulla on tavoitteeseen vielä 10-12 kilogrammaa ja takana on kuitenkin reilusti yli puolet (16,1kg). Pienetkin askeleet saavuttavat päämäärän, kiire minulla ei ole, vaikka välillä sorrun yli-yrittämiseen.
Motivaatiota tuntuu löytyvän myös urheilun saralta. Kävimme eilen ystävien kanssa pelaamassa frisbeegolfia, ja teinpä lajiin myös pienimuotoisen satsauksen ostamalla välineitä. Tänään kävinm myös heittelemässä heti työt lopetettuani, kun 18 koria oli kierrettynä, kävin vielä reippaan 4 kilometrin lenkin pääsääntöisesti juoksemalla. Yllätyin hieman kuinka hyvin jaksoin hölkätä, vaikka alla olikin jo maastokävelyä n 5-6 kilometriä.Venyttelyt kun tein päälle, niin olo oli bueno!
Ravinto on pysynyt kahdessa lämpimässä ateriassa, lukuunottamatta torstain myöhäisiltaa, sillä kävin maistamassa (ahmimassa) ystäväni tekemää mahtavaa karppipitsaa! Masu olikin ihmeissään tulleesta ruokamäärästä ja näytti mielipiteensä vaa'alla aamupunnituksessa.
Nyt täytyy siirtyä paremmille laitumille tietokoneelta; olen ystäväni tykönä Siikajoella ja rakastan heidän miljöötä täällä saaressa. Joki, punainen mökki, vehreys, ystävyys ja musiikki. Tänne jäisin ainaaksi, jos voisin!
-Juhana
27.5.2011 IHANUUS: JÄLLEENNÄKEMINEN!
---------------------------------------------------------------
Olen kaksin, en koskaan yksin. Aina on minä ja minun toinen puolisko Juhana. Julma Juhana on alter egoni, mutta ainoastaan itselle. Ei luovuttamista, ainoastaan itsekuria ja selkärankaa.
Kirjoitan päivän myöhässä ja päivän ajoissa. Eilen aamupainoni oli 99,9kg ja tulin kirjoittamaan miltä se tuntuu ja mitä nyt?
Kuusi tai seitsemän vuotta siitä on aikaa, kun tämän painon on kokenut. Luulen, että edellisen kerran näissä lukemissa ollessani, olin hyvin huolestunut painosta. Eilisen aamupunnituksessa oli riemukas, onnistunut ja tyytyväinen olo. Tuntuu siltä, että haluan huutaa koko maailmalle, kuinka yksi luku miljoonien joukosta saa minut asteen onnellisemmaksi. Parempaa ihmistä se ei vielä minusta tee, muuten kuin välillisesti. Kun olet onnellinen ja tyytyväinen, anna sen näkyä. Pieni hymy ja ilouutinen saattaa pelastaa muidenkin päivän, olettaen, että kanssaihmiset pystyvät riemuitsemaan toisen ilosta!
Tästä on hyvä jatkaa, minulla on tavoitteeseen vielä 10-12 kilogrammaa ja takana on kuitenkin reilusti yli puolet (16,1kg). Pienetkin askeleet saavuttavat päämäärän, kiire minulla ei ole, vaikka välillä sorrun yli-yrittämiseen.
Motivaatiota tuntuu löytyvän myös urheilun saralta. Kävimme eilen ystävien kanssa pelaamassa frisbeegolfia, ja teinpä lajiin myös pienimuotoisen satsauksen ostamalla välineitä. Tänään kävinm myös heittelemässä heti työt lopetettuani, kun 18 koria oli kierrettynä, kävin vielä reippaan 4 kilometrin lenkin pääsääntöisesti juoksemalla. Yllätyin hieman kuinka hyvin jaksoin hölkätä, vaikka alla olikin jo maastokävelyä n 5-6 kilometriä.Venyttelyt kun tein päälle, niin olo oli bueno!
Ravinto on pysynyt kahdessa lämpimässä ateriassa, lukuunottamatta torstain myöhäisiltaa, sillä kävin maistamassa (ahmimassa) ystäväni tekemää mahtavaa karppipitsaa! Masu olikin ihmeissään tulleesta ruokamäärästä ja näytti mielipiteensä vaa'alla aamupunnituksessa.
Nyt täytyy siirtyä paremmille laitumille tietokoneelta; olen ystäväni tykönä Siikajoella ja rakastan heidän miljöötä täällä saaressa. Joki, punainen mökki, vehreys, ystävyys ja musiikki. Tänne jäisin ainaaksi, jos voisin!
-Juhana
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Vatsa sisään, rinta ulos, kuvassa on tulos!
AAMUPAINO: 100,4 KG
ILTAPAINO: 100,8 KG
SUORITUS: TALVITURKKI HEITETTY!
----------------------------------------------------------------
Tervehdys toverini blogi! Olen kaivannut sinua niin, miettinyt sinua pari päivää jo kovastikkin. Eilen kävin jopa sinua tervehtimässä, mutta jouduin ottamaan tervehdykseni pois, koska epäröin kovasti. Tänään tulin siihen tulokseen, että et sinä maailmaani kaada, vaikka sinulle näytän yhden kuvan.
Olen laihtunut parhaani mukaan, aamulla olin pudotetuissa lukemissa 15,6 kilogrammaa. Huomenna voin painaa jo alle 100 kg, jos näin käy, lupaan käydä vierailulla! Olen päättänyt muuttaa ja muuttanutkin (olosuhteiden pakostakin) ruokailumääriä per vuorokausi: täst' edes syön kaksi lämmintä ateriaa mahdollisimman pitkällä aikavälillä. En tiedä miten sillä on vaikutusta painoni kehittymiseen, mutta seuratkaamme sitä jännityksellä.
Viimeisten terveisteni jälkeen olen käynyt urheilemassa neljästi. Sunnuntaina kävin lenkkeleimässä 9 kilometriä, pelaamassa hieman tennistä ja frisbeegolfia. Hukkasin silloin kiekon, minua harmitti. Tänään kävin sen neljännen kerran ja sen hetken vietin myöskin discgolfin parissa. Kävin myös jättämässä talviturkkini paikalliseen rapakkoon, sillä heitin yhden kiekon sinne. Vesi oli jäätävää, mutta mies oli jäätävämpi ja kesytti lammen ajan kanssa.
Olen syönyt loistavasti, ei retkahduksia ja notkahduksia. Itse asiassa olen tehostanut vähän syömisten seurantaa ja hiilarien tuijottamista, olen kaidalla polulla ja rehti itselleni. Vaikkakin maistoin n 5 gramman palaisen jotain piirakkaa, toivottavasti et suutu tai vihoittele.
Laitan sinulle tähän loppuun lupaamani uuden vertauskuvan itsestäni! Toivon, että sinulla on kaikki hyvin ja kiintolevysi ovat hyvin jäähdytetyt.
Ystäväsi,
Henri
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Tuhannesti kiitos
AAMUPAINO: 101,2 KG
ILTAPAINO: 103,0 KG
SANONTA: HUPS VAAN!
----------------------------------------------------------------
"Ei taida kestää laihdutus ensi vuoden kesälle, tuota menoa olet anorektisen laiha silloin", jotenkin näin kuului toverini lausahdus ja hän voi olla täysin oikeassa. Tosiaan, tänään paineltiin taas uusille lukemille ja pudotettuja kiloja on kertynyt 14,8!
Heräsin hauskuuteen tänään viideltä iltapäivällä, nukuttuani 14 tuntia. "Aamun" punnituslukemakin voi olla tästä syystä hieman vääristynyt, koska nesteet olivat vähissä pitkän yön jälkeen ja olin ollut kaksi vuorokautta lähes ravinnotta. Ravinnosta (tai sen vähäisyydestä) ovat vastanneet kahden edellisen päivän aikana pari makkaraa, pieni annos salaattia, meetwursti ja satsuma.
Tänään ryhdistäydyin ja päätin valmistaa itselleni kanakeittoa ystävän innoittamana. Keittoon käytin aineksina: pakastettuja wok-vihanneksia n 300-400g, yhden oranssin paprikan, yhden sipulin, kolme valkosipulin kynttä, 3/4 pakettia Koskenlaskija -juustoa, 500-600 grammaa suikaloitua broilerin lihaa, n 4-5 dl kuohukermaa, 6-10dl vettä, lihaliemikuution ja mausteita. Miltäkö moinen satsi maistuu? Noh, mitä kerman ja juuston sekä broiskun määrästä pystyi odottamaan, niin helvetin hyväähän se oli!
Liikuntapuoli on painottunut lähinnä frisbeegolfin pariin ja sen mukana tuomaan liikkumiseen. Lenkkipolulle minun täytyisi pikku-hiljaa jo palata, edelliskerrasta on vierähtänyt jo kauan. Ei sillä etteikö frisbeegolfin parissa tulisi lenkkeiltyä, mutta kaipaan yhtäkestoista suoritusta korkeammalla sykkeellä.
Tänään pyörähdin nauttimassa myös pubien alkoholittomista antimista ja ihmisistä.
Ei voi kun todeta, että maailma on tuolla ja ihmisten seuraaminen on ihanaa puuhaa!
Tämä päivitys oli tylsä, MUTTA ISO KIITOS KAIKILLE, JOIDEN ANSIOSTA TÄTÄ BLOGIA ON LUETTU JO YLI TUHAT (1000) KERTAA!
-HENKKA
ILTAPAINO: 103,0 KG
SANONTA: HUPS VAAN!
----------------------------------------------------------------
"Ei taida kestää laihdutus ensi vuoden kesälle, tuota menoa olet anorektisen laiha silloin", jotenkin näin kuului toverini lausahdus ja hän voi olla täysin oikeassa. Tosiaan, tänään paineltiin taas uusille lukemille ja pudotettuja kiloja on kertynyt 14,8!
Heräsin hauskuuteen tänään viideltä iltapäivällä, nukuttuani 14 tuntia. "Aamun" punnituslukemakin voi olla tästä syystä hieman vääristynyt, koska nesteet olivat vähissä pitkän yön jälkeen ja olin ollut kaksi vuorokautta lähes ravinnotta. Ravinnosta (tai sen vähäisyydestä) ovat vastanneet kahden edellisen päivän aikana pari makkaraa, pieni annos salaattia, meetwursti ja satsuma.
Tänään ryhdistäydyin ja päätin valmistaa itselleni kanakeittoa ystävän innoittamana. Keittoon käytin aineksina: pakastettuja wok-vihanneksia n 300-400g, yhden oranssin paprikan, yhden sipulin, kolme valkosipulin kynttä, 3/4 pakettia Koskenlaskija -juustoa, 500-600 grammaa suikaloitua broilerin lihaa, n 4-5 dl kuohukermaa, 6-10dl vettä, lihaliemikuution ja mausteita. Miltäkö moinen satsi maistuu? Noh, mitä kerman ja juuston sekä broiskun määrästä pystyi odottamaan, niin helvetin hyväähän se oli!
Liikuntapuoli on painottunut lähinnä frisbeegolfin pariin ja sen mukana tuomaan liikkumiseen. Lenkkipolulle minun täytyisi pikku-hiljaa jo palata, edelliskerrasta on vierähtänyt jo kauan. Ei sillä etteikö frisbeegolfin parissa tulisi lenkkeiltyä, mutta kaipaan yhtäkestoista suoritusta korkeammalla sykkeellä.
Tänään pyörähdin nauttimassa myös pubien alkoholittomista antimista ja ihmisistä.
Ei voi kun todeta, että maailma on tuolla ja ihmisten seuraaminen on ihanaa puuhaa!
Tämä päivitys oli tylsä, MUTTA ISO KIITOS KAIKILLE, JOIDEN ANSIOSTA TÄTÄ BLOGIA ON LUETTU JO YLI TUHAT (1000) KERTAA!
-HENKKA
tiistai 17. toukokuuta 2011
Pihkainen rölli
AAMUPAINO: 102,5 KG
ILTAPAINO: 103,0 KG
-----------------------------------------------------------
Tässä kohtaa minun pitäisi aloittaa jotenkin loistokkaasti, pitäisi kirjoittaa semmoinen älynväläys, että se imaisisi lukijan ahmimaan aivoituksiani. Tänään en kykene siihen, en edes keskinkertaisesti kuten aiemmin. Suoraan sanottuna, miksi minun edes täytyisi? Alunperinhän halusin kirjoittaa tätä blogia itselleni, halusin seurata miten painoni ja ajatusmaailmani kehittyvät projektin edetessä. Pikku-hiljaa se on väistynyt ja olen alkanut kirjoittamaan muille, en niinkään itselleni. Tämä taas saa minut hiomaan keskinkertaisella äidinkielelläni lauseita ja virkkeitä kerta toisensa jälkeen, stressaannun. Lopetan sen ja kirjoitan tänään itselleni.
Olen kuljeskellut tänään metsissä juosten ja kävellen muovisten kiekkojen perässä, huutaen perkelettä ja saatanaa avuksi tai epäonneksi, miten vain. Olen kulkenut päin ryteikköjä, soita, mäkiä ja mantuja kymmenen kilometrin matkan. Jalkani kiittävät minua, hiuksistakin löysin pihkaa ja korvasta hiekkaa. Onnistumisia sanoisin.
Painoindeksini on laskenut neljä pykälää aina 29,95:een asti, sanovat minun olevan enää lievästi lihava. Olen ylpeä itsestäni, niin ylpeä, että uskalsin tänään syödä pitsaa. "Pitsaa nyt karppaaja mennyt ostamaan" -ajattelen, kuinkas muutenkaan, toki siitä hieman huonoa omatuntoa podin. Mutta pitsa ei ollut mikä tahansa tusinalätty, vaan aiemmin mainitsemani italialaiskiekko, joka suli minun suuhuni, rakkautta sanoisin. Rakkaudeksi kutsuisin myös oluen makua, se muistikuva minut kirvoitti juomaan viikonloppuna. Ainiin, ja jääkiekko myös. Nautin yhteensä kaksi alkoholitonta vaaleaa Nikolaita, mies ja olut, olut miehessä.
Kotona olen panostanut pelkotiloihin ja energian säästöön, ruoanlaittoon ja tiskaamiseen. Olen nauttinut erilaisia lihoja salaatin kera, muut tuotteet olen jättänyt rauhaan päivällisillä. Aamupalat ovat tuttuja jo entuudestaan, joten sen sijaan luettelen mitä söin viikonloppuna. Viikonloppuna söin lauantain reissulla Jyväskylään rintaleikettä vuohenjuustolla ja salaatilla, pidin siitä. Ennen sunnuntain finaalia, halusin testata Höyhtyän grillin kotikonnuillani Oulussa. Siellä osakseni sain jotenkin kummastusta ja useaan kertaan sain kertoa mitä haluan, annos maksoi enemmän kuin hampurilainen, vaikka siinä oli vähemmän tavaraa. Minun ei tarvitse mennä toista kertaa karppaajana kyseiseen paikkaan.
Painoin aamulla siis 102,5 kilogrammaa, tämä tekee pudotetuksi määräksi 13,5 kiloa, kovasti odotan seuraavaa askelta. Niin, minusta tuntuu hyvältä, kun painan vähemmän. Antaa itsevarmuutta lisää ja toivon, että se näkyisi. Mutta mikä on itseäsi tärkeämpää? Ystävät, tykätkää niistä olivat ne lihavia tai laihoja.
Rakkaudella,
Minä itse
ILTAPAINO: 103,0 KG
-----------------------------------------------------------
Tässä kohtaa minun pitäisi aloittaa jotenkin loistokkaasti, pitäisi kirjoittaa semmoinen älynväläys, että se imaisisi lukijan ahmimaan aivoituksiani. Tänään en kykene siihen, en edes keskinkertaisesti kuten aiemmin. Suoraan sanottuna, miksi minun edes täytyisi? Alunperinhän halusin kirjoittaa tätä blogia itselleni, halusin seurata miten painoni ja ajatusmaailmani kehittyvät projektin edetessä. Pikku-hiljaa se on väistynyt ja olen alkanut kirjoittamaan muille, en niinkään itselleni. Tämä taas saa minut hiomaan keskinkertaisella äidinkielelläni lauseita ja virkkeitä kerta toisensa jälkeen, stressaannun. Lopetan sen ja kirjoitan tänään itselleni.
Olen kuljeskellut tänään metsissä juosten ja kävellen muovisten kiekkojen perässä, huutaen perkelettä ja saatanaa avuksi tai epäonneksi, miten vain. Olen kulkenut päin ryteikköjä, soita, mäkiä ja mantuja kymmenen kilometrin matkan. Jalkani kiittävät minua, hiuksistakin löysin pihkaa ja korvasta hiekkaa. Onnistumisia sanoisin.
Painoindeksini on laskenut neljä pykälää aina 29,95:een asti, sanovat minun olevan enää lievästi lihava. Olen ylpeä itsestäni, niin ylpeä, että uskalsin tänään syödä pitsaa. "Pitsaa nyt karppaaja mennyt ostamaan" -ajattelen, kuinkas muutenkaan, toki siitä hieman huonoa omatuntoa podin. Mutta pitsa ei ollut mikä tahansa tusinalätty, vaan aiemmin mainitsemani italialaiskiekko, joka suli minun suuhuni, rakkautta sanoisin. Rakkaudeksi kutsuisin myös oluen makua, se muistikuva minut kirvoitti juomaan viikonloppuna. Ainiin, ja jääkiekko myös. Nautin yhteensä kaksi alkoholitonta vaaleaa Nikolaita, mies ja olut, olut miehessä.
Kotona olen panostanut pelkotiloihin ja energian säästöön, ruoanlaittoon ja tiskaamiseen. Olen nauttinut erilaisia lihoja salaatin kera, muut tuotteet olen jättänyt rauhaan päivällisillä. Aamupalat ovat tuttuja jo entuudestaan, joten sen sijaan luettelen mitä söin viikonloppuna. Viikonloppuna söin lauantain reissulla Jyväskylään rintaleikettä vuohenjuustolla ja salaatilla, pidin siitä. Ennen sunnuntain finaalia, halusin testata Höyhtyän grillin kotikonnuillani Oulussa. Siellä osakseni sain jotenkin kummastusta ja useaan kertaan sain kertoa mitä haluan, annos maksoi enemmän kuin hampurilainen, vaikka siinä oli vähemmän tavaraa. Minun ei tarvitse mennä toista kertaa karppaajana kyseiseen paikkaan.
Painoin aamulla siis 102,5 kilogrammaa, tämä tekee pudotetuksi määräksi 13,5 kiloa, kovasti odotan seuraavaa askelta. Niin, minusta tuntuu hyvältä, kun painan vähemmän. Antaa itsevarmuutta lisää ja toivon, että se näkyisi. Mutta mikä on itseäsi tärkeämpää? Ystävät, tykätkää niistä olivat ne lihavia tai laihoja.
Rakkaudella,
Minä itse
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
PS. Housut eivät pysy ilman vyötä jalassa!
AAMUPAINO: 104,0 KG
OUT: JÄÄKIEKKOAIHEISET STATUSPÄIVITYKSET FACEBOOKISSA
------------------------------------------------------------------
Karppaaminen on vaarallinen laji, erityisesti salaatin teon jälkituotteena syntyvä tiski. Jos sinulla on tiskikone, jätä tiski koneen pestäväksi, älä yritä käsinpesua kuten minä. Noh, mitään draamaattista ei ole sattunut, viilsin ainoastaan itseäni terävällä Fiskarsilla kynnen alle ikävästi. Minä, joka kaikkoan verta ja sen näkeminen saa minut pyörryksiin, jouduin lievään paniikkiin veren pulputessa eikä EA-kurssilla opitut taidot tulleetkaan heti mieleen. Sen sijaan, että olisin puristanut sormea ja nostanut hieman koholleen, työnsin sen alle juoksevan vesihanan. Siinä hetken ja toisen mietittyäni, muistin kuinka toimia. Jos sattuisi joskus jokin oikea tapaturma, parempi minun pyörtyneenä olla ja muiden hoitaa auttaminen.
Tänään tuli 12. porras saavutettua eli kaksitoista pudotettua kilogrammaa, hyvä minä! Edelleen on silti pakko alleviivata ja korostaa: ihmiset, jos syötte karppaamalla tai miten vaan, muistakaa syödä säännöllisesti! Minä olen ollut jälleen tuhma, syönyt liian vähän ja elimistö on varmaan vetänyt itsensä säästöliekille. Eilen sitten otin ja tankkasin oikein urakalla kanasalaattia iltaan ja aamuun, tortillatavaraa ilman tortillaa lounaaksi. Kroppa tykkäsi ja aineenvaihdunta kiihdytti tahtiaan, paino lähti nousujohteesta laskuun.
Toinen hymyä aiheuttava asia on tänään ollut pitkä kuntoilusessio, joka sisälsi liikuntana frisbeegolfia ja tennistä. Tenniskauden avauksesta olen erityisen iloinen ja oli mahtava muiluttaa pitkän talven jälkeen vihreätä pomppupalloa. Pallo pääsi muiluttamaan yhteen kertaan minuakin, se ei käyttäytynyt odotetulla tavalla ja aiheutti suunnatonta kipua sekä lamaannustilan osuessaan minua nivusiin, sitä uikutuksen määrää hrrr.... Illan saldoksi jäi tie-breakin jälkeen voitettu (lyhyt) tennismatsi ja yksi voitettu frisbeegolftaisto, aikaa näihin suorituksiin taisi hujahtaa n 3 tuntia ja jaloissa tuntuu! Huomenna edessä on odotettavissa televisio ja pehmeä sohva.
Muita mainittavia asioita kuluneista ma-ke päivistä; tiistaina oli myös frisbeegolf sämähdys, maanantaina syntyi uusi karppi, joka on yksi tämänkin blogin lukija, joten tsempit hänelle! Lisäksi kanasalaatti on oikein hyvää! Jos en ole maininnut, niin olen ostanut muuten jääkaappiin Hesburgerin valkosipulimajoneesia, joissa hiilareita taitaa olla kuuden kieppeillä ja maku on taivaallinen. Sanokaa mitä sanotte, mutta siitä en taida luopua hetkeen!
Lämmintä huomista ja vihreätä teetä,
Henri Hipitius
OUT: JÄÄKIEKKOAIHEISET STATUSPÄIVITYKSET FACEBOOKISSA
------------------------------------------------------------------
Karppaaminen on vaarallinen laji, erityisesti salaatin teon jälkituotteena syntyvä tiski. Jos sinulla on tiskikone, jätä tiski koneen pestäväksi, älä yritä käsinpesua kuten minä. Noh, mitään draamaattista ei ole sattunut, viilsin ainoastaan itseäni terävällä Fiskarsilla kynnen alle ikävästi. Minä, joka kaikkoan verta ja sen näkeminen saa minut pyörryksiin, jouduin lievään paniikkiin veren pulputessa eikä EA-kurssilla opitut taidot tulleetkaan heti mieleen. Sen sijaan, että olisin puristanut sormea ja nostanut hieman koholleen, työnsin sen alle juoksevan vesihanan. Siinä hetken ja toisen mietittyäni, muistin kuinka toimia. Jos sattuisi joskus jokin oikea tapaturma, parempi minun pyörtyneenä olla ja muiden hoitaa auttaminen.
Tänään tuli 12. porras saavutettua eli kaksitoista pudotettua kilogrammaa, hyvä minä! Edelleen on silti pakko alleviivata ja korostaa: ihmiset, jos syötte karppaamalla tai miten vaan, muistakaa syödä säännöllisesti! Minä olen ollut jälleen tuhma, syönyt liian vähän ja elimistö on varmaan vetänyt itsensä säästöliekille. Eilen sitten otin ja tankkasin oikein urakalla kanasalaattia iltaan ja aamuun, tortillatavaraa ilman tortillaa lounaaksi. Kroppa tykkäsi ja aineenvaihdunta kiihdytti tahtiaan, paino lähti nousujohteesta laskuun.
Toinen hymyä aiheuttava asia on tänään ollut pitkä kuntoilusessio, joka sisälsi liikuntana frisbeegolfia ja tennistä. Tenniskauden avauksesta olen erityisen iloinen ja oli mahtava muiluttaa pitkän talven jälkeen vihreätä pomppupalloa. Pallo pääsi muiluttamaan yhteen kertaan minuakin, se ei käyttäytynyt odotetulla tavalla ja aiheutti suunnatonta kipua sekä lamaannustilan osuessaan minua nivusiin, sitä uikutuksen määrää hrrr.... Illan saldoksi jäi tie-breakin jälkeen voitettu (lyhyt) tennismatsi ja yksi voitettu frisbeegolftaisto, aikaa näihin suorituksiin taisi hujahtaa n 3 tuntia ja jaloissa tuntuu! Huomenna edessä on odotettavissa televisio ja pehmeä sohva.
Muita mainittavia asioita kuluneista ma-ke päivistä; tiistaina oli myös frisbeegolf sämähdys, maanantaina syntyi uusi karppi, joka on yksi tämänkin blogin lukija, joten tsempit hänelle! Lisäksi kanasalaatti on oikein hyvää! Jos en ole maininnut, niin olen ostanut muuten jääkaappiin Hesburgerin valkosipulimajoneesia, joissa hiilareita taitaa olla kuuden kieppeillä ja maku on taivaallinen. Sanokaa mitä sanotte, mutta siitä en taida luopua hetkeen!
Lämmintä huomista ja vihreätä teetä,
Henri Hipitius
maanantai 9. toukokuuta 2011
"Astuu ihminen tyhjän päälle syntymään uudestaan"
AAMUPAINO: 104,4 KG
ILTAPAINO: 105,0 KG
SUOSITUS: http://www.ajanhenki.com/
--------------------------------------------------------------
Tervehdys blogi ja hassut lukijani, päivitystahtini näyttää hidastuvan hidastumistaan. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, kyllä se tästä vielä suttusemmaksi menee.
Edelliskerran jälkeen olen ehtinyt pudottaa painoa miltei pari kiloa ja muutoinkin harrastelemaan. Kuntoilun suhteen viikko on muodostunut niin hyötyliikunnasta kuin "oikeasta" liikunnasta. Syömisiä on harjoitettu niin kotona, ravinteelissa kuin vieraissa paikoissa kohtuu menestyksekkäästi. Aloitetaan vaikka liikunnasta ja lihaksista.
Olen käynyt tällä viikolla tekemässä kolme eripituista lenkkiä, pari reippaan kahdeksan kilometrin kävelyjuoksupyrähystä ja yhden lyhyemmän. Lyhyin lenkki (n 5km) tuli tehtyä tänään sen jälkeen, kun olimme olleet pelaamassa vajaan tunnin frisbeegolfia. Frisbeegolf on itsessään ihan mukava laji ja lisämaustetta siihen toi, kun sinkoili juosten pitkin metsiä, pururatoja, mäkiä ja ryteikköjä. Eilen ja toissapäivänä olen kylvänyt perunaa tai kuten ouluksi sanotaan 'pannut pottua maaha' mummolassani muutamia tunteja, itse kylvö ja maanmuokkaus käy hyvästä fyysisestä harjoitteesta kenelle tahansa. Hieman virheasentojakin matkalla saattoi tulla, koska tällä hetkellä tuntuu kuin takareisissä ja polvitaipeessa olisi omenoita lihasten sijaan, hieman jäykkyyttä ja arkuutta siis on. Muutoin fyysinen olo on hyvä ja tuntuu, että kiipeäisin vaikka mt Kilimanjarolle käsilläni.
Syömisten suhteen olen ollut perus-henri, ateriakoot ja tiheys ovat vaihdelleet hieman. Keskiviikon ja torstain ateriat koostuivat lähinnä kanasta, salaatista, pekonista ja kanamunista. Nyt viikonlopun aikana on mennyt muutakin. Maalla ollessani tein viikonloppu-munakkaan ja runsaasti salaattia, satsumoita ja juustoa jälkkäriksi.
Eilen saavuttuani kotimaisemiin kävin ystäväni kanssa uudessa italialaisessa ravintola Trattoria Barolossa Oulun Pakkahuoneenkadulla. Nautin grillattua naudan ulkofileetä kera salaatin, ja ensimmäistä kertaa sitten aloituksen jälkeen, pistelin poskeeni palan vaaleata valkosipulileipää, hui. Maistoin myös ystävältäni pizza prosciutto e rucolaa, joka oli suorastaan taivaallista! Pizza sisältäsi tomaattikastiketta, mozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa, parmesan-juustoa, tuoretta tomaattia. Mikä huomioitavaa, kun kyseessä on aito italialainen paikka, niin pohja oli suhteellisen ohut ja lätty sopii kyllä karppaajallekkin. Käynnistä jäi kokonaisuudessa hyvä maku suuhun ja vatsa oli tyytyväinen loppuillan!
Eilisillan ulkoaterian jälkeen kävimme pyörimässä myös muutamassa kuppilassa ja minä poika join miehekkäästi kaljaa tuopista sekä tölkistä, tosin alkoholitonta, mutta maultaan erinomaista ja viritti sopivasti lätkätunnelmaan! Kun ottelun jälkeen sitten tulin kaupungista pois, kävin myös kotikuntani paikallisessa: meno oli sen mukaista ja useaan kertaan ihmiset saivat minut hymyilemään käytöksellään. Tänään on sitten sulateltu muutamaa ekstra-hiilaria ja syöty niukasti: pari sataa grammaa naudan kylmäsavupaistia, porkkanaa, muutaman tomaatti ja satsuma.
Tässä vaiheessa pahoittelut tekstin sekavuudesta ja epämielekkyydestä, mutta tähän tulimme. Nyt täytyy siirtyä vaakaan ja aamulla vaa'alle, sillä 12 kiloa menee huomenna todennäköisesti rikki!
Hyvää joulua,
HENRI
ILTAPAINO: 105,0 KG
SUOSITUS: http://www.ajanhenki.com/
--------------------------------------------------------------
Tervehdys blogi ja hassut lukijani, päivitystahtini näyttää hidastuvan hidastumistaan. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, kyllä se tästä vielä suttusemmaksi menee.
Edelliskerran jälkeen olen ehtinyt pudottaa painoa miltei pari kiloa ja muutoinkin harrastelemaan. Kuntoilun suhteen viikko on muodostunut niin hyötyliikunnasta kuin "oikeasta" liikunnasta. Syömisiä on harjoitettu niin kotona, ravinteelissa kuin vieraissa paikoissa kohtuu menestyksekkäästi. Aloitetaan vaikka liikunnasta ja lihaksista.
Olen käynyt tällä viikolla tekemässä kolme eripituista lenkkiä, pari reippaan kahdeksan kilometrin kävelyjuoksupyrähystä ja yhden lyhyemmän. Lyhyin lenkki (n 5km) tuli tehtyä tänään sen jälkeen, kun olimme olleet pelaamassa vajaan tunnin frisbeegolfia. Frisbeegolf on itsessään ihan mukava laji ja lisämaustetta siihen toi, kun sinkoili juosten pitkin metsiä, pururatoja, mäkiä ja ryteikköjä. Eilen ja toissapäivänä olen kylvänyt perunaa tai kuten ouluksi sanotaan 'pannut pottua maaha' mummolassani muutamia tunteja, itse kylvö ja maanmuokkaus käy hyvästä fyysisestä harjoitteesta kenelle tahansa. Hieman virheasentojakin matkalla saattoi tulla, koska tällä hetkellä tuntuu kuin takareisissä ja polvitaipeessa olisi omenoita lihasten sijaan, hieman jäykkyyttä ja arkuutta siis on. Muutoin fyysinen olo on hyvä ja tuntuu, että kiipeäisin vaikka mt Kilimanjarolle käsilläni.
Syömisten suhteen olen ollut perus-henri, ateriakoot ja tiheys ovat vaihdelleet hieman. Keskiviikon ja torstain ateriat koostuivat lähinnä kanasta, salaatista, pekonista ja kanamunista. Nyt viikonlopun aikana on mennyt muutakin. Maalla ollessani tein viikonloppu-munakkaan ja runsaasti salaattia, satsumoita ja juustoa jälkkäriksi.
Eilen saavuttuani kotimaisemiin kävin ystäväni kanssa uudessa italialaisessa ravintola Trattoria Barolossa Oulun Pakkahuoneenkadulla. Nautin grillattua naudan ulkofileetä kera salaatin, ja ensimmäistä kertaa sitten aloituksen jälkeen, pistelin poskeeni palan vaaleata valkosipulileipää, hui. Maistoin myös ystävältäni pizza prosciutto e rucolaa, joka oli suorastaan taivaallista! Pizza sisältäsi tomaattikastiketta, mozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa, parmesan-juustoa, tuoretta tomaattia. Mikä huomioitavaa, kun kyseessä on aito italialainen paikka, niin pohja oli suhteellisen ohut ja lätty sopii kyllä karppaajallekkin. Käynnistä jäi kokonaisuudessa hyvä maku suuhun ja vatsa oli tyytyväinen loppuillan!
Eilisillan ulkoaterian jälkeen kävimme pyörimässä myös muutamassa kuppilassa ja minä poika join miehekkäästi kaljaa tuopista sekä tölkistä, tosin alkoholitonta, mutta maultaan erinomaista ja viritti sopivasti lätkätunnelmaan! Kun ottelun jälkeen sitten tulin kaupungista pois, kävin myös kotikuntani paikallisessa: meno oli sen mukaista ja useaan kertaan ihmiset saivat minut hymyilemään käytöksellään. Tänään on sitten sulateltu muutamaa ekstra-hiilaria ja syöty niukasti: pari sataa grammaa naudan kylmäsavupaistia, porkkanaa, muutaman tomaatti ja satsuma.
Tässä vaiheessa pahoittelut tekstin sekavuudesta ja epämielekkyydestä, mutta tähän tulimme. Nyt täytyy siirtyä vaakaan ja aamulla vaa'alle, sillä 12 kiloa menee huomenna todennäköisesti rikki!
Hyvää joulua,
HENRI
tiistai 3. toukokuuta 2011
Sano potulle ei!
AAMUPAINO: 106,2 KG
TURHUUS: 3 dl VETTÄ NÄPPÄIMISTÖLLÄ JA PÖYDÄLLÄ ON PALJON VETTÄ
-----------------------------------------------------------------
Tässä istun pienempänä kuin vuosiin, enkä mitään voi - paitsi hymyillä.
Jokunen vuorokausi kulunut aiemmasta päivityksestä, johtuen kaiketi siitä, ettei ole ollut oikein jutun juurta.
Sunnuntai meni leppoisissa tunnelmissa hengaillen ja leffailen (ja vähemmän leppoisasti lenkkeilen). Lenkki oli äärimmäisen vaikea; tuntui pahalta sisäelimissä, ikään kuin keuhkot ja sydän olisi halunneet tulla kylkiluiden läpi. Tämä ei jättänyt eiliselle oikein motivaatiota lenkin suorittamiseen perinteiseen tapaan, vaan kävimme liikkumassa luonnossa kamerapartiona. Oli muutakin porkkanaa kuin parempi kunto, mutta ne porkkanat jäi poimimatta, kiitos arkojen lintujen.
Syömisten suhteen olen hieman höllännyt eli olen syönyt jopa jonkin kerran tietämättä hiilihydraattien määrää. Enemmän olen luottanut tietouteen koostumuksista ja tekotapoihin, pari kertaa olen käynyt syömässä myös ulkonakin sitten viime postauksen. Toisella kertaa kävin ihan kotogrillillä ja tilasin täyslihahampurilaisen ilman sämpylää, käytännössähän se oli salaatti pihvillä ja cheddarjuustolla. Toisella kertaa kävin Oulun keskustassa sijaitsevassa Kauppuri 5:ssa, mutustelin Heinäpään Teurastajan. Kyseessä on karppaajan erikoinen: "Pihvi, cheddar, pekoni, oluessa haudutettua possunniskaa ja paahtopaistia, tulinen bb. Tarjoilemme kyseisen lihamäärän salaattipedillä, eikä annos sisällä leipää laisinkaan." Annos oli riittävän kokoinen, maittava ja hintansa väärti (10€).
Suunnitelmissa on jatkaa kuntoiluhommia huomenissa, kun vireystaso on parempi. Aikakin riittää paremmin, sillä tänään olen vääntänyt parille päivälle valmiiksi salaatin ja kanaa, joten ruoanlaitostakaan ei tarvitse huolta kantaa. Ilmojen lämpenemistä tässä toivoisi jo hieman, tämmöinen +2 ja 5 m/s puhaltava pohjoistuuli saa olon epämukavaksi ulkoilmassa.
Mutta sinulle mukavata päivää huomiselle, ja jos vielä epäröit ja haluat tiputtaa painoa, kokeile vähähiilihydraattista ruokavaliota!
Turrturr,
Henri
TURHUUS: 3 dl VETTÄ NÄPPÄIMISTÖLLÄ JA PÖYDÄLLÄ ON PALJON VETTÄ
-----------------------------------------------------------------
Tässä istun pienempänä kuin vuosiin, enkä mitään voi - paitsi hymyillä.
Jokunen vuorokausi kulunut aiemmasta päivityksestä, johtuen kaiketi siitä, ettei ole ollut oikein jutun juurta.
Sunnuntai meni leppoisissa tunnelmissa hengaillen ja leffailen (ja vähemmän leppoisasti lenkkeilen). Lenkki oli äärimmäisen vaikea; tuntui pahalta sisäelimissä, ikään kuin keuhkot ja sydän olisi halunneet tulla kylkiluiden läpi. Tämä ei jättänyt eiliselle oikein motivaatiota lenkin suorittamiseen perinteiseen tapaan, vaan kävimme liikkumassa luonnossa kamerapartiona. Oli muutakin porkkanaa kuin parempi kunto, mutta ne porkkanat jäi poimimatta, kiitos arkojen lintujen.
Syömisten suhteen olen hieman höllännyt eli olen syönyt jopa jonkin kerran tietämättä hiilihydraattien määrää. Enemmän olen luottanut tietouteen koostumuksista ja tekotapoihin, pari kertaa olen käynyt syömässä myös ulkonakin sitten viime postauksen. Toisella kertaa kävin ihan kotogrillillä ja tilasin täyslihahampurilaisen ilman sämpylää, käytännössähän se oli salaatti pihvillä ja cheddarjuustolla. Toisella kertaa kävin Oulun keskustassa sijaitsevassa Kauppuri 5:ssa, mutustelin Heinäpään Teurastajan. Kyseessä on karppaajan erikoinen: "Pihvi, cheddar, pekoni, oluessa haudutettua possunniskaa ja paahtopaistia, tulinen bb. Tarjoilemme kyseisen lihamäärän salaattipedillä, eikä annos sisällä leipää laisinkaan." Annos oli riittävän kokoinen, maittava ja hintansa väärti (10€).
Suunnitelmissa on jatkaa kuntoiluhommia huomenissa, kun vireystaso on parempi. Aikakin riittää paremmin, sillä tänään olen vääntänyt parille päivälle valmiiksi salaatin ja kanaa, joten ruoanlaitostakaan ei tarvitse huolta kantaa. Ilmojen lämpenemistä tässä toivoisi jo hieman, tämmöinen +2 ja 5 m/s puhaltava pohjoistuuli saa olon epämukavaksi ulkoilmassa.
Mutta sinulle mukavata päivää huomiselle, ja jos vielä epäröit ja haluat tiputtaa painoa, kokeile vähähiilihydraattista ruokavaliota!
Turrturr,
Henri
lauantai 30. huhtikuuta 2011
Kymppikerholainen
AAMUPAINO: 105,9 KG
FIILIS: VOITTAJA-FIILIS
--------------------------------------------------------------
Uskomatonta! Mahtavaa! Upeaa!
Miten voikaan olla masentavan eilisen jälkeen näin hyvä mieli? Vastaus: jännitys tiivistyi tähän aamuun eli kymmenen pudotettua kiloa meni rikki kuukaudessa. Koko kuluneen päivän olen ollut kuin diesel-auto pakkasella, olen hehkuttanut oikein urakalla asiaa! Tuntuu vain, että kunhan uskoo tekemiseen, niin tuloksia kyllä tulee. Ei lepsuilua eikä ajattelutapaa, että "kyllähän minä nyt yhden tälläisen voin syödä", motivaatiota ja tiukkuutta vaatii vähähiilihydraattisuus!
Vaadin muutoksia, mutta terveyteni hinnalla en sitä halua tehdä. Taannoiset ongelmat pakottivat minun ostamaan kuitupitoista 100%:sta ruisleipää. Syön salaattia ja vihanneksia melkein sen vaaditun puoli kiloa päivässä, mutta ajattelin, että 30g:n leipäpala per päivä nostaa kuidun määrää sopivasti. Muutoinkin tänään taas pysähdyin ihmettelemään, kuinka minun ruokavalioni teki täyskäännöksen parempaan vhh:n myötä, ja sekin tekee minut iloiseksi. Silti saan syödä rusnaasti ja parhautta eli lihaa, tänäänkin olen nauttinut kanan fileepihvejä, kebabia ja meetwurstia! Kalaa minun pitäisi lisätä viikoille enemmän, vähimmäismääränä voisin pitää tuommoista kahta päivää viikossa.
En ole nyt pariin päivään lenkkeilyt, ei ole ollut puhtia. Kuten alussa kerroin, masentava-eilinen ja toissapäiväinen lepopäivä ovat pitäneet minut tiukasti kotona. En anna sen häiritä, sillä tiedän, että ei se tee vielä kuntoani heikommaksi.
Nyt aion siirtyä vapaaohjelmaan eli vapun viettoon, simat ja munkit jätämme rauhaan, mutta alkholiton olut minulla on varattuna illaksi! Eilen tosin lämmittelin jo yhdellä alkoholittomalla Nikolailla, kyseinen tumma lager on yllättävän hyvä ja hiilareita tölkissä taitaa olla n 12 grammaa, joten vähentämällä muualta hiilareita, tämä menee hammasta purren. Vastuullista, mutta hauskaa vappua kaikille!
-HENKKA
FIILIS: VOITTAJA-FIILIS
--------------------------------------------------------------
Uskomatonta! Mahtavaa! Upeaa!
Miten voikaan olla masentavan eilisen jälkeen näin hyvä mieli? Vastaus: jännitys tiivistyi tähän aamuun eli kymmenen pudotettua kiloa meni rikki kuukaudessa. Koko kuluneen päivän olen ollut kuin diesel-auto pakkasella, olen hehkuttanut oikein urakalla asiaa! Tuntuu vain, että kunhan uskoo tekemiseen, niin tuloksia kyllä tulee. Ei lepsuilua eikä ajattelutapaa, että "kyllähän minä nyt yhden tälläisen voin syödä", motivaatiota ja tiukkuutta vaatii vähähiilihydraattisuus!
Vaadin muutoksia, mutta terveyteni hinnalla en sitä halua tehdä. Taannoiset ongelmat pakottivat minun ostamaan kuitupitoista 100%:sta ruisleipää. Syön salaattia ja vihanneksia melkein sen vaaditun puoli kiloa päivässä, mutta ajattelin, että 30g:n leipäpala per päivä nostaa kuidun määrää sopivasti. Muutoinkin tänään taas pysähdyin ihmettelemään, kuinka minun ruokavalioni teki täyskäännöksen parempaan vhh:n myötä, ja sekin tekee minut iloiseksi. Silti saan syödä rusnaasti ja parhautta eli lihaa, tänäänkin olen nauttinut kanan fileepihvejä, kebabia ja meetwurstia! Kalaa minun pitäisi lisätä viikoille enemmän, vähimmäismääränä voisin pitää tuommoista kahta päivää viikossa.
En ole nyt pariin päivään lenkkeilyt, ei ole ollut puhtia. Kuten alussa kerroin, masentava-eilinen ja toissapäiväinen lepopäivä ovat pitäneet minut tiukasti kotona. En anna sen häiritä, sillä tiedän, että ei se tee vielä kuntoani heikommaksi.
Nyt aion siirtyä vapaaohjelmaan eli vapun viettoon, simat ja munkit jätämme rauhaan, mutta alkholiton olut minulla on varattuna illaksi! Eilen tosin lämmittelin jo yhdellä alkoholittomalla Nikolailla, kyseinen tumma lager on yllättävän hyvä ja hiilareita tölkissä taitaa olla n 12 grammaa, joten vähentämällä muualta hiilareita, tämä menee hammasta purren. Vastuullista, mutta hauskaa vappua kaikille!
-HENKKA
torstai 28. huhtikuuta 2011
Vertauskuva
AAMUPAINO: 107,1 KG
UUSI JUTTU: HUUMORIMIELESSÄ TUTKAILLUT DEITTI-SIVUSTOT
-------------------------------------------------------
Päivä on edennyt pelonsekaisista tunnelmista puolittain huojentuneeseen fiilikseen. En usko, että haluatte kuulla yksityiskohtaisempaa tarinaa, mutta ensimmäiset ongelmat suoliston kanssa oli tänä aamuna. Iltapäivällä tilanne oli jo parempi ja pitää toivoa, että kaikki oli vain väliaikaista. Sen verran hämmennyinkin, että söin lounaalla tänään muutaman ylimääräisen hiilarin ruislimpun ja anansmehun muodossa, mutta todennäköisesti tämä projekti ei siihen kaadu!
Painoa on pudonnut siis yhdeksän kiloa ja nyt ajattelin laittaa ensimmäiset vertailukuvat. Toinen kuva on otettu tänään ja vertailukohteena käytettäköön vuoden 2010 kesältä olevaa kuvaa.
Toivotaan, että kymppi menee vielä tässä kuussa rikki!
-HENRIIKKA
UUSI JUTTU: HUUMORIMIELESSÄ TUTKAILLUT DEITTI-SIVUSTOT
-------------------------------------------------------
Päivä on edennyt pelonsekaisista tunnelmista puolittain huojentuneeseen fiilikseen. En usko, että haluatte kuulla yksityiskohtaisempaa tarinaa, mutta ensimmäiset ongelmat suoliston kanssa oli tänä aamuna. Iltapäivällä tilanne oli jo parempi ja pitää toivoa, että kaikki oli vain väliaikaista. Sen verran hämmennyinkin, että söin lounaalla tänään muutaman ylimääräisen hiilarin ruislimpun ja anansmehun muodossa, mutta todennäköisesti tämä projekti ei siihen kaadu!
Painoa on pudonnut siis yhdeksän kiloa ja nyt ajattelin laittaa ensimmäiset vertailukuvat. Toinen kuva on otettu tänään ja vertailukohteena käytettäköön vuoden 2010 kesältä olevaa kuvaa.
Toivotaan, että kymppi menee vielä tässä kuussa rikki!
-HENRIIKKA
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Hennon kukkaisa
AAMUPANO: NO DATA AVAILABLE
ILTAPAINO: NO DATA AVAILABLE
ARVOITUS: MENEEKÖ KYMMENEN KILOA RIKKI KUUKAUDESSA?
VIINI: http://alko.fi/tuotteet/fi/582197
---------------------------------------------------------------
Mies haluaa maistattaa sinulla viiniä, vaikka ei itse ole juonut alkoholia sitten viime heinäkuun. Tämä päivä oli kyllä eriskummallinen, ensinnäkin menin nukkumaan kello 18:00 eilisiltana. Tarkoitus minulla oli ottaa päiväunet, mutta kappas, kun sitä herää kymmeneltä illalla, niin on parempi jatkaa unia. Seuraavan kerran heräsin 04:00 yöllä ja tuumasin, että nyt on hyvä laittaa herätys kuudeksi, mutta ei se toiminutkaan hyvin.. Heräsin 07:35, joka tarkoittaa, että minun olisi pitänyt olla 5 minuuttia aikaisemmin töissä. Nukuskelun aikana näin aivan mielettömän eeppisiä unia läjätolkulla, liekkö syy siinä, että herätykset eivät paljoa tehonneet. Tämän vuoksi myös aamupala ja -punnitus jäivät väliin, ainoa mitä ehdin niin pyykit pykästä narulle, pukea ja pestä hampaat.
Aamupalan nauttiminen kodin ulkopuolella olikin hieman hankalampaa, kun piti ostaa kaupasta valmista ruokaa, joka ei vhh:lla ole aivan helpoin nakki. Hyllyiltä nappasin paketin juustoa, kypsiä kanan sisäfileitä ja pari tomaattia. Tuntui kuivakalta aamupalalta, kun mietti mitä kotona olisi saanut. Joka tapauksessa niistä riitti myös lounaalle asti ja iltapäivällä ehdin täydentää kotona mahaa myös smetana-lohella.
Menin ystävieni kanssa päivällisen jälkeen kalaan joelle, josta saimmekin pari haukea. Rehellisiä jos ollaan, niin pojat ne hauet sai, minä olin taas tumpelohanska. Mutta minulle kalat annettiin, Henri niistä lähiruokaa sitten loihti. Toin kalat kotiin ja perasin ne, jonka jälkeen sain siskon avomieheltä fileraausoppia: lopputulokseen ei voi olla kun tyytyväinen eka yritykseksi. Puolet fileestä pakastin ja toiset paistelin sitten runsaassa voissa/oliiviöljyssä pannulla. Maustoin kalat pippurilla ja suolalla, ja oikein maittavia niistä tulikin!
Syönnin sekä jälkien siivouksen jälkeen oli vuorossa lenkkihetki. Musiikkina toimi tällä kertaa Stam1na, joka muuten siivitti mukavasti ärjynnällään miestä eteenpäin. Tämän päivän reitti oli hieman lyhkäisempi verrattuna edelliseen eli noin 8 kilometriä, aikaa meni tuommoinen pikkusen vajaa tunti. Kaikki lenkit mitä teen, menee periaatteessa inttervallina niin, että alkuun kävellään jokunen minuutti, jonka jälkeen hölkätään niin kauan, että rupeaa hengästyttämään kovasti. Hengästyttyäni käyn kävelemään reipaasti ja annan hengityksen tasaantua, tasaantumisen jälkeen taas hölkätään ja niin edelleen. Olen kuiten' vielä alkutekijöissä ja raskastatekoinen, että juokseminen on todella raskasta itselleni. Tässä itse asiassa odotellaan taas vaihtoehtoista liikuntamuotoa, nimittäin tennisverkkoja urheilukentälle. Olisi mukava lenkkeilyn ja sulkapallon lisäksi käydä pätkimässä vihreätä murkulaa huolella, lapsesta asti olen rakastanut ja vihannut kyseistä lajia.
Näihin tunnelmiin,
HENRIIKKA
ILTAPAINO: NO DATA AVAILABLE
ARVOITUS: MENEEKÖ KYMMENEN KILOA RIKKI KUUKAUDESSA?
VIINI: http://alko.fi/tuotteet/fi/582197
---------------------------------------------------------------
Mies haluaa maistattaa sinulla viiniä, vaikka ei itse ole juonut alkoholia sitten viime heinäkuun. Tämä päivä oli kyllä eriskummallinen, ensinnäkin menin nukkumaan kello 18:00 eilisiltana. Tarkoitus minulla oli ottaa päiväunet, mutta kappas, kun sitä herää kymmeneltä illalla, niin on parempi jatkaa unia. Seuraavan kerran heräsin 04:00 yöllä ja tuumasin, että nyt on hyvä laittaa herätys kuudeksi, mutta ei se toiminutkaan hyvin.. Heräsin 07:35, joka tarkoittaa, että minun olisi pitänyt olla 5 minuuttia aikaisemmin töissä. Nukuskelun aikana näin aivan mielettömän eeppisiä unia läjätolkulla, liekkö syy siinä, että herätykset eivät paljoa tehonneet. Tämän vuoksi myös aamupala ja -punnitus jäivät väliin, ainoa mitä ehdin niin pyykit pykästä narulle, pukea ja pestä hampaat.
Aamupalan nauttiminen kodin ulkopuolella olikin hieman hankalampaa, kun piti ostaa kaupasta valmista ruokaa, joka ei vhh:lla ole aivan helpoin nakki. Hyllyiltä nappasin paketin juustoa, kypsiä kanan sisäfileitä ja pari tomaattia. Tuntui kuivakalta aamupalalta, kun mietti mitä kotona olisi saanut. Joka tapauksessa niistä riitti myös lounaalle asti ja iltapäivällä ehdin täydentää kotona mahaa myös smetana-lohella.
Menin ystävieni kanssa päivällisen jälkeen kalaan joelle, josta saimmekin pari haukea. Rehellisiä jos ollaan, niin pojat ne hauet sai, minä olin taas tumpelohanska. Mutta minulle kalat annettiin, Henri niistä lähiruokaa sitten loihti. Toin kalat kotiin ja perasin ne, jonka jälkeen sain siskon avomieheltä fileraausoppia: lopputulokseen ei voi olla kun tyytyväinen eka yritykseksi. Puolet fileestä pakastin ja toiset paistelin sitten runsaassa voissa/oliiviöljyssä pannulla. Maustoin kalat pippurilla ja suolalla, ja oikein maittavia niistä tulikin!
Syönnin sekä jälkien siivouksen jälkeen oli vuorossa lenkkihetki. Musiikkina toimi tällä kertaa Stam1na, joka muuten siivitti mukavasti ärjynnällään miestä eteenpäin. Tämän päivän reitti oli hieman lyhkäisempi verrattuna edelliseen eli noin 8 kilometriä, aikaa meni tuommoinen pikkusen vajaa tunti. Kaikki lenkit mitä teen, menee periaatteessa inttervallina niin, että alkuun kävellään jokunen minuutti, jonka jälkeen hölkätään niin kauan, että rupeaa hengästyttämään kovasti. Hengästyttyäni käyn kävelemään reipaasti ja annan hengityksen tasaantua, tasaantumisen jälkeen taas hölkätään ja niin edelleen. Olen kuiten' vielä alkutekijöissä ja raskastatekoinen, että juokseminen on todella raskasta itselleni. Tässä itse asiassa odotellaan taas vaihtoehtoista liikuntamuotoa, nimittäin tennisverkkoja urheilukentälle. Olisi mukava lenkkeilyn ja sulkapallon lisäksi käydä pätkimässä vihreätä murkulaa huolella, lapsesta asti olen rakastanut ja vihannut kyseistä lajia.
Näihin tunnelmiin,
HENRIIKKA
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Luku 107
AAMUPAINO: 108,1 KG
ILTAPAINO: 107,7 KG
AFROISMI: Anteeksi että elän - en tee sitä toista kertaa. (-Seinäkirjoitus)
---------------------------------------------
Tänään oli lepopäivä, hengailua auringossa ja pelkkää öllöttystä. Näin ainakin piti olla, mutta toisin kävi.
Levon uneutin jo heti keskipäivän jälkeen, kun piha kaipasi haravointia. Käsi rakolla sain kynsittyä oman osuuteni loppuun ja hikikin kirposi mukavasti lämpimässä säässä. Pistäydyin ystävälle kylään iltapäivällä, siellä oli täysi tohina renkaiden vaihtojen parissa. Yhteensä 3 autoa sai kesäkummit alle, ja minäkin välttämättä halusin osallistua touhuun. Mokoman jumppauksen jälkeen lähdimme Lintujärvelle koirien kanssa siinä toivossa, että mahdollisesti saisimme napattua pari valokuvaa linnuista. Kennolle ei jäänyt loppujen lopuksi kuin pari hassua sorsaa sekä koiria, mutta se ei haitannut, sillä tuli siinä lomassa jätettyä jokunen askelkin taakse.
Lintujärven reissulta palattuamme, ajattelin, että ehkä täytyy siirtyä lenkkipolulle. Nännit teipattuina taas astelin matkaan, vaikka edellytykset suoritukselle eivät olleet mitkään parhaat. Olin näet syönyt päivän mittaan melko niukasti, hieman munakasta, salaattia ja lammasta. Sen huomasi puolessa välissä lenkkiä, jolloin oikeasti teki mieli luovuttaa ja mennä lyhintä reittiä kotiin voivottelemaan. Matka ei tähän kuitenkaan tyssännyt, vaan tuli hieman tsemppiä musiikista, ja päätin sitten kiertää samanmoisen pitemmän lenkin kuin eilenkin. Matkalle kertyi loppujen lopuksi pituutta 8,6 kilometriä keskinopeudella 7,7 km/h. Alkuun tracker näytti tosin 13,4 kilometriä, ja hieman piti hieraista silmiä, mutta aikani zoomailtua reittipiirrosta, huomasin, että ohjelma oli sekoillut ja todennäköisesti kadotellut sateellitteja. Tämän johdosta osalle matkaa oli piirtynyt melkoista siksakkia ja minun piti piirtää reitti manuaalisesti kartalle jälkeen päin.
Aamupainon osalta ei muutoksia ollut tapahtunut verrattuna eiliseen, mutta iltapaino vei minut taas aivan uusille kiloluvuille. Näin mukavasta tapahtumasta sekä lomasta että ilmoista on mukava siirtyä muutamaksi päiväksi sorvin pariin. Huomenna aion oikeasti pitää sen välipäivän liikunnasta ja syödä säännöllisesti kuten minun kuuluukin.
Kivat sulle!
Hipidius
ILTAPAINO: 107,7 KG
AFROISMI: Anteeksi että elän - en tee sitä toista kertaa. (-Seinäkirjoitus)
---------------------------------------------
Tänään oli lepopäivä, hengailua auringossa ja pelkkää öllöttystä. Näin ainakin piti olla, mutta toisin kävi.
Levon uneutin jo heti keskipäivän jälkeen, kun piha kaipasi haravointia. Käsi rakolla sain kynsittyä oman osuuteni loppuun ja hikikin kirposi mukavasti lämpimässä säässä. Pistäydyin ystävälle kylään iltapäivällä, siellä oli täysi tohina renkaiden vaihtojen parissa. Yhteensä 3 autoa sai kesäkummit alle, ja minäkin välttämättä halusin osallistua touhuun. Mokoman jumppauksen jälkeen lähdimme Lintujärvelle koirien kanssa siinä toivossa, että mahdollisesti saisimme napattua pari valokuvaa linnuista. Kennolle ei jäänyt loppujen lopuksi kuin pari hassua sorsaa sekä koiria, mutta se ei haitannut, sillä tuli siinä lomassa jätettyä jokunen askelkin taakse.
Lintujärven reissulta palattuamme, ajattelin, että ehkä täytyy siirtyä lenkkipolulle. Nännit teipattuina taas astelin matkaan, vaikka edellytykset suoritukselle eivät olleet mitkään parhaat. Olin näet syönyt päivän mittaan melko niukasti, hieman munakasta, salaattia ja lammasta. Sen huomasi puolessa välissä lenkkiä, jolloin oikeasti teki mieli luovuttaa ja mennä lyhintä reittiä kotiin voivottelemaan. Matka ei tähän kuitenkaan tyssännyt, vaan tuli hieman tsemppiä musiikista, ja päätin sitten kiertää samanmoisen pitemmän lenkin kuin eilenkin. Matkalle kertyi loppujen lopuksi pituutta 8,6 kilometriä keskinopeudella 7,7 km/h. Alkuun tracker näytti tosin 13,4 kilometriä, ja hieman piti hieraista silmiä, mutta aikani zoomailtua reittipiirrosta, huomasin, että ohjelma oli sekoillut ja todennäköisesti kadotellut sateellitteja. Tämän johdosta osalle matkaa oli piirtynyt melkoista siksakkia ja minun piti piirtää reitti manuaalisesti kartalle jälkeen päin.
Aamupainon osalta ei muutoksia ollut tapahtunut verrattuna eiliseen, mutta iltapaino vei minut taas aivan uusille kiloluvuille. Näin mukavasta tapahtumasta sekä lomasta että ilmoista on mukava siirtyä muutamaksi päiväksi sorvin pariin. Huomenna aion oikeasti pitää sen välipäivän liikunnasta ja syödä säännöllisesti kuten minun kuuluukin.
Kivat sulle!
Hipidius
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Tyyris kallista, huokea halpaa, lenkkeily ilmaista
AAMUPAINO: 108.2 KG
ILTAPAINO: 109.0 KG
VIDEO: http://www.youtube.com/watch?v=DThOW5Zxmv8
---------------------------------------------------
On aikaa vierähtänyt, kun viimeksi käteni olen laskenut näppäimistölle tämän blogin suhteen. Ei käsi silti ole sipsipussilla tai herkkuteillä vieraillut, ainoastaan elämä on pois pitänyt näiltä hiililtä.
Kuten jokainen on varmaan huomannut, on kristillinen yhteiskuntamme hiljentynyt muistelemaan (lue: juhlimaan) Jeesuksen kuolemaa. Arjen keskelle laskeutuva juhla tarkoittaa sitä, että sinun elämäsi menee miltei raiteilta, koska kaupat eivät ole auki, pankit ovat suljettuina ja Alkosta et saa viinaa. Pitkät pyhät tarkoittavat myös yhdessäoloa, koska useimmilla on vapaata ja heillä on mahdollisuus vaeltaa tapaamaan ystäviään. Näin olen huomannut ja näin olen aikaani viettänyt, matkaavien ystävien seurassa monta päivää.
Siinä ohessa olen ehtinyt myös laihtumaan, ihan kuin itsestään. Olin jumissa 109 kilogramman paremmalla puolella useita päiviä, kunnes eilen se tipahti kilogramman alaspäin (108kg). Tuloksia näkyy ilmeisesti ulospäin, jos ihmisten kommentteja on uskominen. Se antaa voimaa ja luo uskoa tulevaan, tästä ei ole kuin yksi tie ja se on kohti 10:tä pudotettua kilogrammaa. Itselle tulokset näkyvät lähinnä siinä, että housujen vyötäröön on tullut tilaa ja kasvot vaikuttavat kapeammilta. Mittanauhaa minulla ei ole, enkä varmaan viitsisi sitä juuri käyttääkkään.
Kuntoilua en ole myöskään unohtanut, vaan tälle viikkoa kertyi neljä suoritusta kasaan. Kolme kertaa kävin lenkillä ja kerran vaeltamassa pitkin lakeuden maastoja. Toissapäivän suorituksessa maastossa yhdistyi kaksi harrastusta: kuvaus ja liikunta. Ensiksi kävelin työystävän tykö, josta jatkoimme matkaa pelloille, metsiköihin ja soille. Vaikkakin maasto oli tasapaksua, niin märät ja upottavat pellot tekivät siitä raskaskulkuisempia, joka toimi hyvänä harjoitteena, varsinkin kun sitä jatkui yli kaksi tuntia. Tämän päivän suoritus raotti ovea myös kunnon kohoamiselle, suoritin nimittäin 9 kilometrin lenkin ja aikaa kului 1h 7min. Tämä on minulle itselleni kova suoritus, toki siellä ruudun toisella puolella saattaa aiheuttaa naureskelua, mutta minä taistelen itseni kanssa enkä kilpaile muita vastaan.
Ruoan suhteen olen mennyt samaa linjaa kuin aikaisemmissa postauksissa: munakkaita, pihvejä, pekonia, makkaraa, nakkia, hedelmiä, vihanneksia, kanaa.. Välillä iltapalakin on ollut niinkin yksinkertainen kuin porkkana, tomaatti, meetwursti ja pari nakkia. Mitään ihmeellisyyksiä ei tarvitse ruveta välttämättä loihtimaan, sillä esimerkiksi kyseiset tuotteet menevät ilman valmisteluja. Kaupassa toki on saanut olla tarkkana, nakkien ja muiden tuotteiden suhteen. Paras löytöni ovat olleet lähes hiilarittomat nakit, niitä on kiva popsia pikku-nälkään yksi kerrallaan!
Olit reipas, jos jaksoit lukea. Ole huomennakin reipas, mene ulos nauttimaan keväästä, tee jokin hyvä työ, sillä karma seuraa sinua kaikkialle!
TEHOTERVEISIN,
H E N K K A
ILTAPAINO: 109.0 KG
VIDEO: http://www.youtube.com/watch?v=DThOW5Zxmv8
---------------------------------------------------
On aikaa vierähtänyt, kun viimeksi käteni olen laskenut näppäimistölle tämän blogin suhteen. Ei käsi silti ole sipsipussilla tai herkkuteillä vieraillut, ainoastaan elämä on pois pitänyt näiltä hiililtä.
Kuten jokainen on varmaan huomannut, on kristillinen yhteiskuntamme hiljentynyt muistelemaan (lue: juhlimaan) Jeesuksen kuolemaa. Arjen keskelle laskeutuva juhla tarkoittaa sitä, että sinun elämäsi menee miltei raiteilta, koska kaupat eivät ole auki, pankit ovat suljettuina ja Alkosta et saa viinaa. Pitkät pyhät tarkoittavat myös yhdessäoloa, koska useimmilla on vapaata ja heillä on mahdollisuus vaeltaa tapaamaan ystäviään. Näin olen huomannut ja näin olen aikaani viettänyt, matkaavien ystävien seurassa monta päivää.
Siinä ohessa olen ehtinyt myös laihtumaan, ihan kuin itsestään. Olin jumissa 109 kilogramman paremmalla puolella useita päiviä, kunnes eilen se tipahti kilogramman alaspäin (108kg). Tuloksia näkyy ilmeisesti ulospäin, jos ihmisten kommentteja on uskominen. Se antaa voimaa ja luo uskoa tulevaan, tästä ei ole kuin yksi tie ja se on kohti 10:tä pudotettua kilogrammaa. Itselle tulokset näkyvät lähinnä siinä, että housujen vyötäröön on tullut tilaa ja kasvot vaikuttavat kapeammilta. Mittanauhaa minulla ei ole, enkä varmaan viitsisi sitä juuri käyttääkkään.
Kuntoilua en ole myöskään unohtanut, vaan tälle viikkoa kertyi neljä suoritusta kasaan. Kolme kertaa kävin lenkillä ja kerran vaeltamassa pitkin lakeuden maastoja. Toissapäivän suorituksessa maastossa yhdistyi kaksi harrastusta: kuvaus ja liikunta. Ensiksi kävelin työystävän tykö, josta jatkoimme matkaa pelloille, metsiköihin ja soille. Vaikkakin maasto oli tasapaksua, niin märät ja upottavat pellot tekivät siitä raskaskulkuisempia, joka toimi hyvänä harjoitteena, varsinkin kun sitä jatkui yli kaksi tuntia. Tämän päivän suoritus raotti ovea myös kunnon kohoamiselle, suoritin nimittäin 9 kilometrin lenkin ja aikaa kului 1h 7min. Tämä on minulle itselleni kova suoritus, toki siellä ruudun toisella puolella saattaa aiheuttaa naureskelua, mutta minä taistelen itseni kanssa enkä kilpaile muita vastaan.
Ruoan suhteen olen mennyt samaa linjaa kuin aikaisemmissa postauksissa: munakkaita, pihvejä, pekonia, makkaraa, nakkia, hedelmiä, vihanneksia, kanaa.. Välillä iltapalakin on ollut niinkin yksinkertainen kuin porkkana, tomaatti, meetwursti ja pari nakkia. Mitään ihmeellisyyksiä ei tarvitse ruveta välttämättä loihtimaan, sillä esimerkiksi kyseiset tuotteet menevät ilman valmisteluja. Kaupassa toki on saanut olla tarkkana, nakkien ja muiden tuotteiden suhteen. Paras löytöni ovat olleet lähes hiilarittomat nakit, niitä on kiva popsia pikku-nälkään yksi kerrallaan!
Olit reipas, jos jaksoit lukea. Ole huomennakin reipas, mene ulos nauttimaan keväästä, tee jokin hyvä työ, sillä karma seuraa sinua kaikkialle!
TEHOTERVEISIN,
H E N K K A
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Lahjoitetaan kilo mittanauhasta
AAMUPAINO: 109.1 KG
RAJAT: ÄRSYTTÄVYYSRAJA YLITETTY SANAN "JYTKY" OSALTA
-----------------------------------------------------------------
Urbaani ympäristö tarjoaa seikkailuja, maaseutu luo rauhallansa puolestaan aikaa. Aikaa itselle ja tutkiskelulle, hektisyys ei puske päälle läheskään yhtä kovasti. Tuskin olisin kaupungissa aloittanut toisenlaista elämää, liika houkutuksia ja liikaa houkuttelijoita. Autottamana ihmisenä en myöskään ihan helposti saa lähdetyksi kaupunkiin, enkä varsinkaan kun kaksi kertaa sieltä on pois muuttanut. Ennen kuljin bussilla töihin ja työmatkoihin meni jo pelkästään 2-3 tuntia, tämä kaikki aika oli pois itseltä. Sanotaan 'rankat työt vaatii rankat huvit' ja näinhän se olikin: alkoholi oli lähes ainoa keino nollata viikko eli luoda illuusio jostain todellisuutta suuremmasta. Nyt olen asunut paluumuuttajana maalla lähes seitsemän kuukautta ja kuusi se otti, että ymmärsi alkaa keksimään jotain harrastetta ja oikeaa sisältöä. Rutiininomainen tietokoneella istuminen on saanut osakseen nyt liikunnan ja parempaa ravintoa, koska minulla on aikaa, on aikaa omalle keholle ja mielelle.
Tänään reippailin, kuten lupailin, pidemmän lenkin. Oikeastaan ihan hyvä näin, sillä se oli juuri sopivan mittainen ja jaloissa tuntuu kivalta. Pakko todeta, kun suomalainen olen, että on todella nopeaa tämä päivien pidentyminen, jos mielii pimeällä lenkille, niin nyt on odotettava jo kymmenen jälkimainingeille.
Ravinnon olen mutustanut kanasta, möttösistä sekä salaatista. Päivän ravintosaanti oli hieman parempi kuin eilen. Tosin tänäänkin minulta jäi välistä lounas, koska keksin parempaa tekemistä sille ajalle. Palautin nopeasti paniikkiostokseni ja ostin yhtä paniikinomaisesti uudet kengät tilalle, aikaa vierähti 15 minuuttia, mutta säästöä tuli 60 euroa.
Ehkä tulisi tutustua pikku-hiljaa niihin karppauskirjoihin tai muihin teksteihin, niistä saisi ammennettua uutta, ettei vaan jossain vaiheessa tapahdu niin, että ideat alkavat loppumaan. Mutta jossittelut sikseen ja katsomaan, mitä unimaailmalla on annettavanaan! (Sillä yksikin yö se tarjoili jäätävässä painajaisessa hullun paljon herkkuja ja vanhasta tottumuksesta söin juhlissa kaikkea, ennen kuin tajusin virheeni!)
GRRR!
HENRIIKKA
RAJAT: ÄRSYTTÄVYYSRAJA YLITETTY SANAN "JYTKY" OSALTA
-----------------------------------------------------------------
Urbaani ympäristö tarjoaa seikkailuja, maaseutu luo rauhallansa puolestaan aikaa. Aikaa itselle ja tutkiskelulle, hektisyys ei puske päälle läheskään yhtä kovasti. Tuskin olisin kaupungissa aloittanut toisenlaista elämää, liika houkutuksia ja liikaa houkuttelijoita. Autottamana ihmisenä en myöskään ihan helposti saa lähdetyksi kaupunkiin, enkä varsinkaan kun kaksi kertaa sieltä on pois muuttanut. Ennen kuljin bussilla töihin ja työmatkoihin meni jo pelkästään 2-3 tuntia, tämä kaikki aika oli pois itseltä. Sanotaan 'rankat työt vaatii rankat huvit' ja näinhän se olikin: alkoholi oli lähes ainoa keino nollata viikko eli luoda illuusio jostain todellisuutta suuremmasta. Nyt olen asunut paluumuuttajana maalla lähes seitsemän kuukautta ja kuusi se otti, että ymmärsi alkaa keksimään jotain harrastetta ja oikeaa sisältöä. Rutiininomainen tietokoneella istuminen on saanut osakseen nyt liikunnan ja parempaa ravintoa, koska minulla on aikaa, on aikaa omalle keholle ja mielelle.
Tänään reippailin, kuten lupailin, pidemmän lenkin. Oikeastaan ihan hyvä näin, sillä se oli juuri sopivan mittainen ja jaloissa tuntuu kivalta. Pakko todeta, kun suomalainen olen, että on todella nopeaa tämä päivien pidentyminen, jos mielii pimeällä lenkille, niin nyt on odotettava jo kymmenen jälkimainingeille.
Ravinnon olen mutustanut kanasta, möttösistä sekä salaatista. Päivän ravintosaanti oli hieman parempi kuin eilen. Tosin tänäänkin minulta jäi välistä lounas, koska keksin parempaa tekemistä sille ajalle. Palautin nopeasti paniikkiostokseni ja ostin yhtä paniikinomaisesti uudet kengät tilalle, aikaa vierähti 15 minuuttia, mutta säästöä tuli 60 euroa.
Ehkä tulisi tutustua pikku-hiljaa niihin karppauskirjoihin tai muihin teksteihin, niistä saisi ammennettua uutta, ettei vaan jossain vaiheessa tapahdu niin, että ideat alkavat loppumaan. Mutta jossittelut sikseen ja katsomaan, mitä unimaailmalla on annettavanaan! (Sillä yksikin yö se tarjoili jäätävässä painajaisessa hullun paljon herkkuja ja vanhasta tottumuksesta söin juhlissa kaikkea, ennen kuin tajusin virheeni!)
GRRR!
HENRIIKKA
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Skarppaus 0 - Karppaus 1
AAMUPAINO: 109,8 KG
HUPS: OSTIN SADAN EURON KENGÄT, KOSKA MENIN PANIIKKIIN
-----------------------------------------------------------------
Laiska minä, todella laiska, olen. En ole tehnyt kahteen päivään oikein mitään liikunnallista, kävellyt jonkun hassun metrin ja tehnyt vatsarutistuksia hieman. Selkääni sietäisin itseltäni, koska itseäni vain olen pettänyt. Viime viikon liikuntasuoritukset jäivät kolmeen kertaan, mutta lupasin, että tällä viikolla suoritan sen yhden puuttuvan. En korvaa sitä yhdellä kertaa, vaan useammalla kerralla pidentämällä suoritusten kestoa.
Tänään olen syönyt kehnosti ja oikeastaan herkutellut vain karppauseväillä. Aamupalalla pistelin poskeeni arkiseen tapaan pekonia, munaa ja tomaattia. Lounas jäi tyystin välistä ja päivällinenkin, niiden sijasta söin kaksi aamiaismöttöstä päiväkahvilla. Iltapalalla herkutelin savujuustolla, möttösillä ja yhdellä kananpojan koivella.
Aamupaino oli tullut hieman ylöspäin, liekkö viikonlopun lihallisilla nautinnoilla ollut vaikutusta? Viikonloppuna meni siis nautaa ulkofileenä, sikaa suikaleina ja eilisiltana sain pienimuotoisissa vaalivalvojaisissa minulle harvinaista herkkua eli hirven sisäfileetä. Sisäfileen mausta en lähde erittelemään sanoin mitään, se ei ole mahdollista, puhdasta euforiaa. Hyvän olon tunnetta nopeina annoksina, mutta punaisen lihan liikkuvuus on varmasti toista luokkaa. En ole gastrologi, mutta uskoisin, että punainen liha liikkuu (sulaa) hitaammin suolistossa kuin muu ravinto. Tämä saattaisi hieman selittää aamupainoa tai sitten vastaus on yksinkertaisempi, paino vaihtelee.
Huomenna otan haasteen vastaan ja kierrän pidemmän lenkin kuin aikaisemmin koskaan. Itse asiassa, olin vielä menossa tunti sitten, mutta puuskissa 14 m/s puhaltava lounaistuuli sai minut muuttamaan mieleni. Selittihän ne hiihtäjätkin...
KESÄ SAAPUU, OLE VALMIS!
Henkka
HUPS: OSTIN SADAN EURON KENGÄT, KOSKA MENIN PANIIKKIIN
-----------------------------------------------------------------
Laiska minä, todella laiska, olen. En ole tehnyt kahteen päivään oikein mitään liikunnallista, kävellyt jonkun hassun metrin ja tehnyt vatsarutistuksia hieman. Selkääni sietäisin itseltäni, koska itseäni vain olen pettänyt. Viime viikon liikuntasuoritukset jäivät kolmeen kertaan, mutta lupasin, että tällä viikolla suoritan sen yhden puuttuvan. En korvaa sitä yhdellä kertaa, vaan useammalla kerralla pidentämällä suoritusten kestoa.
Tänään olen syönyt kehnosti ja oikeastaan herkutellut vain karppauseväillä. Aamupalalla pistelin poskeeni arkiseen tapaan pekonia, munaa ja tomaattia. Lounas jäi tyystin välistä ja päivällinenkin, niiden sijasta söin kaksi aamiaismöttöstä päiväkahvilla. Iltapalalla herkutelin savujuustolla, möttösillä ja yhdellä kananpojan koivella.
Aamupaino oli tullut hieman ylöspäin, liekkö viikonlopun lihallisilla nautinnoilla ollut vaikutusta? Viikonloppuna meni siis nautaa ulkofileenä, sikaa suikaleina ja eilisiltana sain pienimuotoisissa vaalivalvojaisissa minulle harvinaista herkkua eli hirven sisäfileetä. Sisäfileen mausta en lähde erittelemään sanoin mitään, se ei ole mahdollista, puhdasta euforiaa. Hyvän olon tunnetta nopeina annoksina, mutta punaisen lihan liikkuvuus on varmasti toista luokkaa. En ole gastrologi, mutta uskoisin, että punainen liha liikkuu (sulaa) hitaammin suolistossa kuin muu ravinto. Tämä saattaisi hieman selittää aamupainoa tai sitten vastaus on yksinkertaisempi, paino vaihtelee.
Huomenna otan haasteen vastaan ja kierrän pidemmän lenkin kuin aikaisemmin koskaan. Itse asiassa, olin vielä menossa tunti sitten, mutta puuskissa 14 m/s puhaltava lounaistuuli sai minut muuttamaan mieleni. Selittihän ne hiihtäjätkin...
KESÄ SAAPUU, OLE VALMIS!
Henkka
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Heräsin unen loputtua
AAMUPAINO: <110 KG
MUISTA: ÄÄNESTÄÄ!
------------------------------
Mikä fiilis! Tulin hetki sitten liikuntahallilta, jossa kyytiä sai niin velipoika kuin sulkapallokin. Edellisestä pelikerrasta oli lähes kaksi viikkoa aikaa ja oli mukava huomata, että kunto ei loppunut eikä ottanut edes koville. Summa summarum: lenkkeily on kantanut hedelmää! Mitään haavereitakaan ei sattunut, joten nyt on helppo hymyillä. Aamulla ajattelin leventää sitä entisestään, sillä hankin tänään digitaalisen puntarin ja vihdoin saan desimaaleilla painoni (WAU)! Kerrottakoon, että iltapaino oli 110.8 ja toiveissa aamulle on 1.8 kiloa vähemmän.
Kuten useasti olen maininnut, palkkapäivää odotettiin vesi kielellä ja odotus palkittiin eilen. Sain hankittua jääkaapin täyteen kaikkea hyvää murkinaa ja koin ehkä ensimmäisen pienimuotoisen repsahduksen. Ostin nimittäin tänään pistaasipähkinöitä, joiden hiilarimäärästä minulla ei ollut mitään hajua, kun paketin kyljessä sitä ei sanottu. Ennen kuin rupesin popsimaan niitä, yritin kyllä tarkistaa asiaa ystävältäni, joka katsoi Kalorilaskurin ravintosisältö -palvelusta tietoa. Kyseistä tuotetta sieltä ei löytynyt, vaikka muutoin palvelu hyvin kattava onkin, joten tyydyin muiden valmistajien HH-keskiarvoon. En minä kuitenkaan uskaltanut syödä koko pussia (350g), vaan pistelin naamaan yhden 150 grammaa ja voi sitä nautintoa! Loput voinkin tarjota sitten ystäville, ellei satu enää vahinkoja..
Raha toi eiliselle ja tälle päivälle myös hyvää lihaa lautaselle eli naudan ulkofilettä, sen kanssa pannussa paistui sipulirenkaita ja tomaattia. Lisäksi kaverina nautittiin peruskauraa eli kurkku-tomaatti-jääsalaatti -sekoitusta ja pieni määrä punajuurisalaattiakin eksyi sekaan. Iltapalaksi valmistin tänään jonkinsortin munakasta, johon tuli munaa, kermaa, sipulia, kirsikkatomaattia, savusuikaletta, Koskenlaskija-juustoa ja juustoraastetta. Kaikkea ravintoa tukee tästä edespäin myös Berocca-tabletit, joista saan vitamiineja ja kivennäisaineita.
Mietin, että mitenhän opiskelijabudjetilla onnistuisi tämmöinen ruokavalio? Tähän aikaan vuodesta, kun tuotanto ja sadot ovat pieniä, on hinnat suuria vihannesten osalta. Kesällä asia on taas päälaellallaan, esimerkiksi kun tomaattikilo maksaa nyt 4,69€ niin kesällä sitä saattaa mennä alta euron per kilo. Ajatellen omaakin tilannetta, niin tuskin opintorahalla on varaa ostaa kalliita raaka-aineksia, jos minullakin tekee tiukkaa välillä. Tästä johtuukin, että olen syönyt runsaasti aiemmin paljon pastaa, se on ollut halpa ja helppo tapa pitää nälkä kauempana.
Nyt on aika siirtyä laskemaan lampaita, ja näkemään painajaisia. Yksikin yö tuli semmoinen filmi, jossa olin juhlissa ja söin kuin porsas tajuten yht'äkkiä, että herranjumala, kaikki syömäni, oli, hiilaripitoista moskaa...yhyyy.
PUSIPUSINAMINAMI,
HENKKA
MUISTA: ÄÄNESTÄÄ!
------------------------------
Mikä fiilis! Tulin hetki sitten liikuntahallilta, jossa kyytiä sai niin velipoika kuin sulkapallokin. Edellisestä pelikerrasta oli lähes kaksi viikkoa aikaa ja oli mukava huomata, että kunto ei loppunut eikä ottanut edes koville. Summa summarum: lenkkeily on kantanut hedelmää! Mitään haavereitakaan ei sattunut, joten nyt on helppo hymyillä. Aamulla ajattelin leventää sitä entisestään, sillä hankin tänään digitaalisen puntarin ja vihdoin saan desimaaleilla painoni (WAU)! Kerrottakoon, että iltapaino oli 110.8 ja toiveissa aamulle on 1.8 kiloa vähemmän.
Kuten useasti olen maininnut, palkkapäivää odotettiin vesi kielellä ja odotus palkittiin eilen. Sain hankittua jääkaapin täyteen kaikkea hyvää murkinaa ja koin ehkä ensimmäisen pienimuotoisen repsahduksen. Ostin nimittäin tänään pistaasipähkinöitä, joiden hiilarimäärästä minulla ei ollut mitään hajua, kun paketin kyljessä sitä ei sanottu. Ennen kuin rupesin popsimaan niitä, yritin kyllä tarkistaa asiaa ystävältäni, joka katsoi Kalorilaskurin ravintosisältö -palvelusta tietoa. Kyseistä tuotetta sieltä ei löytynyt, vaikka muutoin palvelu hyvin kattava onkin, joten tyydyin muiden valmistajien HH-keskiarvoon. En minä kuitenkaan uskaltanut syödä koko pussia (350g), vaan pistelin naamaan yhden 150 grammaa ja voi sitä nautintoa! Loput voinkin tarjota sitten ystäville, ellei satu enää vahinkoja..
Raha toi eiliselle ja tälle päivälle myös hyvää lihaa lautaselle eli naudan ulkofilettä, sen kanssa pannussa paistui sipulirenkaita ja tomaattia. Lisäksi kaverina nautittiin peruskauraa eli kurkku-tomaatti-jääsalaatti -sekoitusta ja pieni määrä punajuurisalaattiakin eksyi sekaan. Iltapalaksi valmistin tänään jonkinsortin munakasta, johon tuli munaa, kermaa, sipulia, kirsikkatomaattia, savusuikaletta, Koskenlaskija-juustoa ja juustoraastetta. Kaikkea ravintoa tukee tästä edespäin myös Berocca-tabletit, joista saan vitamiineja ja kivennäisaineita.
Mietin, että mitenhän opiskelijabudjetilla onnistuisi tämmöinen ruokavalio? Tähän aikaan vuodesta, kun tuotanto ja sadot ovat pieniä, on hinnat suuria vihannesten osalta. Kesällä asia on taas päälaellallaan, esimerkiksi kun tomaattikilo maksaa nyt 4,69€ niin kesällä sitä saattaa mennä alta euron per kilo. Ajatellen omaakin tilannetta, niin tuskin opintorahalla on varaa ostaa kalliita raaka-aineksia, jos minullakin tekee tiukkaa välillä. Tästä johtuukin, että olen syönyt runsaasti aiemmin paljon pastaa, se on ollut halpa ja helppo tapa pitää nälkä kauempana.
Nyt on aika siirtyä laskemaan lampaita, ja näkemään painajaisia. Yksikin yö tuli semmoinen filmi, jossa olin juhlissa ja söin kuin porsas tajuten yht'äkkiä, että herranjumala, kaikki syömäni, oli, hiilaripitoista moskaa...yhyyy.
PUSIPUSINAMINAMI,
HENKKA
torstai 14. huhtikuuta 2011
Hitaasti hyvä tulee
AAMUPAINO: 110KG
ODOTUS: VIIKONLOPPU
-------------------------------------------------------------
Tietojeni mukaan olen kuorsaaja ja yleensä rohina alkaa välittömästi, kun nukahdan puolittainkin. Tästä on myös omakohtaisia kokemuksia, sillä olen herättänyt itseni kuorsaamisella monesti, yleensä tämä on tapahtunut paikoissa joissa kuorsaaminen ei ole hyväksyttävää tai siitä tulee häpeän tunne.
Luin lehtiartikkelista, että ylipainon ja kuorsauksen välillä on yhteys. Muita tekijöitä ylipainon lisäksi ovat mm. tupakointi, alkoholi, purentavika, allerginen nuha ja niin edelleen. Osatekijöistä minä saatan raksia kolme, minulla uskoakseni on tupakoinnin sekä lihavuuden lisäksi pienoinen purentavika. Hammaslääkäri totesi purentani normaaliksi teini-iässä, kun yörautojen käyttöä oli jatkunut aikoja. Täti saattoi olla väärässä, olin tympääntynyt yörautojen pitämiseen ja huijasin monet kerrat käydessäni lääkärissä. Toivon siis, muista osatekijöistä viis, että tällä painonpudotuksella on muitakin etuja kuin mitä aiemmin olen luetellut, olisi mukava olla joskus kuorsaamatta.
Olen ollut hienoisella säästöliekillä ravinnon suhteen viimeiset kaksi päivää, vihannekset ja munat ovat loppuneet tyystin eikä liiemmin kehumista ole ollut muutoinkaan. Lisäksi ruoka-ajat sekä annoskoot ovat olleet epäsäännöllisiä, esimerkiksi tämän päivän aamupala oli yksi makkara. Siitä huolimatta, vaikka nälkää olen osittain nähnytkin, niin hiilarit ovat pysyneet matalalla eikä retkahduksia ole tapahtunut. Onneksi huomenna työnantajani muistaa minua pienellä summalla, joten saadaan jääkaappi näyttämään hyvältä ja täten kaikki on taas säännöllistä.
Vaikka gastronomiset nautinnot ovat jääneet vähiin, niin sielunravintoa on haettu lenkkipolulta ja kotihommista. Tänään olo tuntui kuntoilun jälkeen erityisen kevyeltä, olisi voinut hyvin käydä samanmoisen perään! Ehkä tämä tietää sitä, että matkaa täytyy pidentää, vauhdin nostoon ei varaa ole. Uskoakseni pidempi suoritus olisi myös hyvä rasvan palamisen suhteen, sitä kun riittää vielä pitkään! Mutta pitkällä tähtäimellä tätä tehdäänkin ja edetään sen mukaan, ei lähdetä liiaksi hötkyilemään.
Otakkaa hitaasti,
Hovari
ODOTUS: VIIKONLOPPU
-------------------------------------------------------------
Tietojeni mukaan olen kuorsaaja ja yleensä rohina alkaa välittömästi, kun nukahdan puolittainkin. Tästä on myös omakohtaisia kokemuksia, sillä olen herättänyt itseni kuorsaamisella monesti, yleensä tämä on tapahtunut paikoissa joissa kuorsaaminen ei ole hyväksyttävää tai siitä tulee häpeän tunne.
Luin lehtiartikkelista, että ylipainon ja kuorsauksen välillä on yhteys. Muita tekijöitä ylipainon lisäksi ovat mm. tupakointi, alkoholi, purentavika, allerginen nuha ja niin edelleen. Osatekijöistä minä saatan raksia kolme, minulla uskoakseni on tupakoinnin sekä lihavuuden lisäksi pienoinen purentavika. Hammaslääkäri totesi purentani normaaliksi teini-iässä, kun yörautojen käyttöä oli jatkunut aikoja. Täti saattoi olla väärässä, olin tympääntynyt yörautojen pitämiseen ja huijasin monet kerrat käydessäni lääkärissä. Toivon siis, muista osatekijöistä viis, että tällä painonpudotuksella on muitakin etuja kuin mitä aiemmin olen luetellut, olisi mukava olla joskus kuorsaamatta.
Olen ollut hienoisella säästöliekillä ravinnon suhteen viimeiset kaksi päivää, vihannekset ja munat ovat loppuneet tyystin eikä liiemmin kehumista ole ollut muutoinkaan. Lisäksi ruoka-ajat sekä annoskoot ovat olleet epäsäännöllisiä, esimerkiksi tämän päivän aamupala oli yksi makkara. Siitä huolimatta, vaikka nälkää olen osittain nähnytkin, niin hiilarit ovat pysyneet matalalla eikä retkahduksia ole tapahtunut. Onneksi huomenna työnantajani muistaa minua pienellä summalla, joten saadaan jääkaappi näyttämään hyvältä ja täten kaikki on taas säännöllistä.
Vaikka gastronomiset nautinnot ovat jääneet vähiin, niin sielunravintoa on haettu lenkkipolulta ja kotihommista. Tänään olo tuntui kuntoilun jälkeen erityisen kevyeltä, olisi voinut hyvin käydä samanmoisen perään! Ehkä tämä tietää sitä, että matkaa täytyy pidentää, vauhdin nostoon ei varaa ole. Uskoakseni pidempi suoritus olisi myös hyvä rasvan palamisen suhteen, sitä kun riittää vielä pitkään! Mutta pitkällä tähtäimellä tätä tehdäänkin ja edetään sen mukaan, ei lähdetä liiaksi hötkyilemään.
Otakkaa hitaasti,
Hovari
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Vanha lause, uusi merkitys
AAMUPAINO: 110KG
AINA IN: PUNA-/ORANSSIPÄÄT
-------------------------------------------------------------------
Laastarit nänneihin ja menoksi.
Näin starttasi päivän lenkki, laput täytyi laittaa tötteröille, kun näyttivät olevan ruvella. Helpotti huomattavasti ja pysyivät mokomat turvassa hiertämiseltä! Ennen lenkkiä olikin työntäyteinen päivä, joka veti kyllä miehen sippiin henkisesti. Töiden jälkeen sen huomasi apatiasta ja matkustusfoorumeiden selaamisesta, mieli veti minua ulkomaille - pakoon tältä kaikelta kurrenpyörältä, mutta silti niin tylsyttävältä ja turruttavalta arjelta. Nyt kun mieli on parempi ja ajattelee, niin täällähän se silti minua odottaisi. Pakokeinoksi sitä ei ole tehtynä, vaan lomalle täytyy mennä, kun asiat on kunnossa, että kohteessa voi levätä ja rentoutua.
Istuskelin äskettäin kuistilla ja pohdin tätä painon kehitystä, mietin, mikä on mahtanut olla suurin vaakalukema. Täysin varmuudella en voi tätä sanoa, enkä ole koskaan varmaan kenellekkään sanonut, mutta se on tainnut olla 125 kilogramman kieppeillä. Tähän varteen se tarkoittaa sitä, että etureppu on ollut valtava, onneksi suunta on toinen. Tänään aamulla vaaka näytti siis -6 kilogrammaa lähtöpainosta eli 110 kg, olen tyytyväinen ja näin pudotuskeskiarvoksi jää 3 kilogrammaa viikossa.
Lenkillä huomioni kiinnittyi pyöräteiden puhtauteen, talven hiekat olivat saaneet päivän aikana kyytiä. Tämä laukaisi ajatuksen, mitä jos ostaisin rullaluistimet? Rullistelu on ollut aina siitä hienoa, että maisema vaihtuu melko joutuisasti ja ne korvaavat kesäisin kätevästi pyöränkin. Mutta jos lähden miettimään aikoja taaksepäin, niin pyörillä sutiminen on aiheuttanut nuorempana selkäkipuja, joten täytyisi päästä kipuamaan rullille, ennen kuin menee sijoittamaan rahojaan niihin. Jospa testaan niitä unimaailmassa ja kerron huomenna, miltä se tuntui!
LUKEMISIIN,
HENRI
AINA IN: PUNA-/ORANSSIPÄÄT
-------------------------------------------------------------------
Laastarit nänneihin ja menoksi.
Näin starttasi päivän lenkki, laput täytyi laittaa tötteröille, kun näyttivät olevan ruvella. Helpotti huomattavasti ja pysyivät mokomat turvassa hiertämiseltä! Ennen lenkkiä olikin työntäyteinen päivä, joka veti kyllä miehen sippiin henkisesti. Töiden jälkeen sen huomasi apatiasta ja matkustusfoorumeiden selaamisesta, mieli veti minua ulkomaille - pakoon tältä kaikelta kurrenpyörältä, mutta silti niin tylsyttävältä ja turruttavalta arjelta. Nyt kun mieli on parempi ja ajattelee, niin täällähän se silti minua odottaisi. Pakokeinoksi sitä ei ole tehtynä, vaan lomalle täytyy mennä, kun asiat on kunnossa, että kohteessa voi levätä ja rentoutua.
Istuskelin äskettäin kuistilla ja pohdin tätä painon kehitystä, mietin, mikä on mahtanut olla suurin vaakalukema. Täysin varmuudella en voi tätä sanoa, enkä ole koskaan varmaan kenellekkään sanonut, mutta se on tainnut olla 125 kilogramman kieppeillä. Tähän varteen se tarkoittaa sitä, että etureppu on ollut valtava, onneksi suunta on toinen. Tänään aamulla vaaka näytti siis -6 kilogrammaa lähtöpainosta eli 110 kg, olen tyytyväinen ja näin pudotuskeskiarvoksi jää 3 kilogrammaa viikossa.
Lenkillä huomioni kiinnittyi pyöräteiden puhtauteen, talven hiekat olivat saaneet päivän aikana kyytiä. Tämä laukaisi ajatuksen, mitä jos ostaisin rullaluistimet? Rullistelu on ollut aina siitä hienoa, että maisema vaihtuu melko joutuisasti ja ne korvaavat kesäisin kätevästi pyöränkin. Mutta jos lähden miettimään aikoja taaksepäin, niin pyörillä sutiminen on aiheuttanut nuorempana selkäkipuja, joten täytyisi päästä kipuamaan rullille, ennen kuin menee sijoittamaan rahojaan niihin. Jospa testaan niitä unimaailmassa ja kerron huomenna, miltä se tuntui!
LUKEMISIIN,
HENRI
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Minipäivitys
AAMUPAINO: 111kg (110.5kg)
Huomenna odotettavissa tasalukemat 110 kilogrammaa! Tämä päivä on antanut osviittaa välipunnituksella, joka näytti 111kg ja yön jälkeen yleensä tuo paino heilahtaa (vaa'an mukaan) kilon tai kaksi alaspäin. Aamupunnituksen suorittaminen tapahtuu tyhjällä vatsalla, ennen kuin suuhun pannaan mitään, poikkeuksena saattaa joskus olla savuke. Ulospäin puolestaan on suotavaa saattaa tavaraa tarpeiden mukaan. Punnitus tapahtuu perinteisellä vieteripuntarilla, jonka tarkasta laadusta vastaa IKEA, ja laite kalibroidaan joka punnitukseen uudelleen. Tänään ehdinkin jo päivitellä, josko sitä ostaisi digivaa'an perjantaina, niin löytyisi luottoa piirun verran enemmän painolukemiin.
Ruoasta sen verran, että tänään on mennyt: 4 tomaattia, kasallinen jää-/lehti-/jäävuorisalaattia, kurkkua, 2 kanamunaa, 2 suikaletta pekonia, n 250g kiinalaista pataa, yksi juustomakkara ja pieni määrä punajuurisalaattia. Nälkää ei ole kärsitty! Muutoinkin keho on tottunut hyvin pienempiin annoksiin ja ensimmäisten päivien näläntuntemukset alkavat olla tipotiessään. Eikä ongelmia ole liiemmin ollut mahan suhteen, aluksi jännitin hieman, että tuleeko ummetusta, mutta merkkejä moisesta ei ole ollut.
Tämän päivän ohjelmaan ei kuulunut liikuntaa, vaan pelkkiä kotiaskareita ja työntekoa. Huomenna täytynee liikahtaa pienelle lenkille hakemaan viritystä mielentilaan. Montaakaan päivää ei sisällä jaksa kökkiä, ja kun tavoite on 4-5 kertaa viikossa kuntoilla, niin sitä on parempi harrastaa tasaisin väliajoin. Liika tauko on pahaksi! Mutta kyseessä piti olla easygoing minipäivitys, joten...
TERVE JA TIPUTTELEMISIIN,
HENKKA
VIISAUS: ET KOSKAAN TIEDÄ RAJOJASI, ELLET YLITÄ NIITÄ -WILLIAM BLAKE------------------------------------------------------------------
Huomenna odotettavissa tasalukemat 110 kilogrammaa! Tämä päivä on antanut osviittaa välipunnituksella, joka näytti 111kg ja yön jälkeen yleensä tuo paino heilahtaa (vaa'an mukaan) kilon tai kaksi alaspäin. Aamupunnituksen suorittaminen tapahtuu tyhjällä vatsalla, ennen kuin suuhun pannaan mitään, poikkeuksena saattaa joskus olla savuke. Ulospäin puolestaan on suotavaa saattaa tavaraa tarpeiden mukaan. Punnitus tapahtuu perinteisellä vieteripuntarilla, jonka tarkasta laadusta vastaa IKEA, ja laite kalibroidaan joka punnitukseen uudelleen. Tänään ehdinkin jo päivitellä, josko sitä ostaisi digivaa'an perjantaina, niin löytyisi luottoa piirun verran enemmän painolukemiin.
Ruoasta sen verran, että tänään on mennyt: 4 tomaattia, kasallinen jää-/lehti-/jäävuorisalaattia, kurkkua, 2 kanamunaa, 2 suikaletta pekonia, n 250g kiinalaista pataa, yksi juustomakkara ja pieni määrä punajuurisalaattia. Nälkää ei ole kärsitty! Muutoinkin keho on tottunut hyvin pienempiin annoksiin ja ensimmäisten päivien näläntuntemukset alkavat olla tipotiessään. Eikä ongelmia ole liiemmin ollut mahan suhteen, aluksi jännitin hieman, että tuleeko ummetusta, mutta merkkejä moisesta ei ole ollut.
Tämän päivän ohjelmaan ei kuulunut liikuntaa, vaan pelkkiä kotiaskareita ja työntekoa. Huomenna täytynee liikahtaa pienelle lenkille hakemaan viritystä mielentilaan. Montaakaan päivää ei sisällä jaksa kökkiä, ja kun tavoite on 4-5 kertaa viikossa kuntoilla, niin sitä on parempi harrastaa tasaisin väliajoin. Liika tauko on pahaksi! Mutta kyseessä piti olla easygoing minipäivitys, joten...
TERVE JA TIPUTTELEMISIIN,
HENKKA
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Terveyden tähden, lenkille lähde!
AAMUPAINO: 111KG (110.5KG)
FAKTA:
Kakkua, pizzaa, suklaata, minttukaramelleja, keksejä, limukkaa... Taas se tapahtui, en saanut syödä mitään edellä mainituista. Istuin, join kahvini ja seurasin, kun muut nauttivat herkuista. Vaikka näin sanon, tämä ei ole valitus, enemmänkin nostan itselleni hattua, että pystyn kieltäytymään eikä selkärankani napsahda.
Päivä on tuntunut pitkältä, niin kuin olisi elänyt kaksi päivää yhdellä kertaa. Sunnuntait ovat minulle vapaapäiviä töistä, ja vaikka kuinka yritin, en saanut nukuttua kuin yhdeksään. Valoisan aikaa jatkettiin taannoin illasta ja sen huomaa, varsinkin kun ponnistaa aikaisin sängystä. On ehtinyt kokkaamaan, viettämään synttärikemuja, hengailemaan atk:lla ja käymään lenkillä. Aikaistin hieman lenkin aloitusajankohtaa tänään, koska en malttanut odottaa pimeän tuloa. Itse suoritus sujui mallikaasti, varsinkin kun kylmä tuuli oli tyyntynyt ja tänään elimistö oli saanut ravintoa. Lenkkipäiväkirjani GoogleMapsissa osoitti, että kyseinen pätkä oli tähän mennessä pisin tekemistäni, hyvä minä.
Tällä haavaa viikon saldoksi kuntoilun osalta jäi 4 suoritusta, joten viime ja edellinen viikko on mennyt suunnitelmien mukaan. Tänään minua arvelutti hieman, kuten lähes joka päivä, lähteä lenkille. Vaikka alla oli panadolia, niin lämpötila jökötti 37 celsius-asteessa, vaikka normaalilämmöt ovat ~35.8-36.2 celsiuksen tienoilla. Tiedän, tämä ei ole kuumetta ja olen hieman luulotautinen, kun pieni pelko on kaikenmoisista keuhko- ja sydäntulehduksista. Ruoan osalta viikon saldo on hyvä, malttia on ollut syömisen suhteen ja itse asiassa uskalsin luopua lähes kaikista hiilaripitoisista ruoka-aineksista lahjoittaen ne opiskelijoille (=ystävilleni).
Ensi viikolle lähden kiljahdellen ja päiviä laskeskeskellen, matkaa ensimmäiseen kesälomapäivääni on enää 8 viikkoa!
Skeptikoille masentavaa maanantaita, optimisteille oikenkin rattoista!
FAKTA:
MAAILMASSA OLI VUONNA 2004 852 MILJOONAA NÄLÄNHÄDÄSTÄ KÄRSIVÄÄ.------------------------------------------------------------------
Kakkua, pizzaa, suklaata, minttukaramelleja, keksejä, limukkaa... Taas se tapahtui, en saanut syödä mitään edellä mainituista. Istuin, join kahvini ja seurasin, kun muut nauttivat herkuista. Vaikka näin sanon, tämä ei ole valitus, enemmänkin nostan itselleni hattua, että pystyn kieltäytymään eikä selkärankani napsahda.
Päivä on tuntunut pitkältä, niin kuin olisi elänyt kaksi päivää yhdellä kertaa. Sunnuntait ovat minulle vapaapäiviä töistä, ja vaikka kuinka yritin, en saanut nukuttua kuin yhdeksään. Valoisan aikaa jatkettiin taannoin illasta ja sen huomaa, varsinkin kun ponnistaa aikaisin sängystä. On ehtinyt kokkaamaan, viettämään synttärikemuja, hengailemaan atk:lla ja käymään lenkillä. Aikaistin hieman lenkin aloitusajankohtaa tänään, koska en malttanut odottaa pimeän tuloa. Itse suoritus sujui mallikaasti, varsinkin kun kylmä tuuli oli tyyntynyt ja tänään elimistö oli saanut ravintoa. Lenkkipäiväkirjani GoogleMapsissa osoitti, että kyseinen pätkä oli tähän mennessä pisin tekemistäni, hyvä minä.
Tällä haavaa viikon saldoksi kuntoilun osalta jäi 4 suoritusta, joten viime ja edellinen viikko on mennyt suunnitelmien mukaan. Tänään minua arvelutti hieman, kuten lähes joka päivä, lähteä lenkille. Vaikka alla oli panadolia, niin lämpötila jökötti 37 celsius-asteessa, vaikka normaalilämmöt ovat ~35.8-36.2 celsiuksen tienoilla. Tiedän, tämä ei ole kuumetta ja olen hieman luulotautinen, kun pieni pelko on kaikenmoisista keuhko- ja sydäntulehduksista. Ruoan osalta viikon saldo on hyvä, malttia on ollut syömisen suhteen ja itse asiassa uskalsin luopua lähes kaikista hiilaripitoisista ruoka-aineksista lahjoittaen ne opiskelijoille (=ystävilleni).
Ensi viikolle lähden kiljahdellen ja päiviä laskeskeskellen, matkaa ensimmäiseen kesälomapäivääni on enää 8 viikkoa!
Skeptikoille masentavaa maanantaita, optimisteille oikenkin rattoista!
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Elo painaa elopainoa alas
AAMUPAINO: 111 KG
HUVIN VUOKSI: TEIPPAA NÄNNIT ENNEN LENKILLE LÄHTÖÄ
-------------------------------------------------------------------
Eilen perjantaina meni taas yksi päivä lämpöilessä, tämä tiesi siis kotona hengailua ja hieman heiveröistä oloa. Muutama päivä on mennyt tosiaan niin, että lämpöä ja pääkipua on ollut juuri ärsyttävästi, ettei oikein uskalla tehdä mitään. Googletin karppausta ja pääkipua, josta eräät kokemukset kertoivat, että suolan ja mineraalien saantiin tulisi kiinnittää huomiota. Olenkin nyt parina päivänä ostanut kivennäisvettä, mutta pitäisi vaihtaa tuo tavallinen suola mineraalisuolaan tai hankkia esim. Beroccaa.
Tämä päivä alkoi myöhäisellä herätyksellä puolen päivän tienoilla, pää oli tietenkin heti aamusta kipeä, mutta en antanut sen masentaa. Sillä aamupunnitus näytti 111 kilogrammaa eli 5 kilogrammaa on lähtenyt 11 vuorokaudessa! Hymy oli korvissa asti, mutta pian sekin hyytyi..
Työkaverini oli suositellut paastolenkkeilyä eli lenkille menoa heti herätyksen jälkeen syömättä. Nautin muutaman lasillisen vettä ja läksin sauvakävelemään. Alusta olo tuntui suhteellisen hyvältä, mutta jo puolen välin kohdalla alkoi hieman kone yskiä. Sauvat piti ottaa toiseen käteen ja jatkaa ilman lykkimistä, loppua kohden olo vain paheni, polttoaine oli lopussa. Viimeisellä kilometrillä alkoi pyöryttämään ja suorastaan tuli paha olo, teki mieli oksentaa. Kotia päästyäni totesin, että kyseinen paastolenkki ei sovi ehkä minulle ja kiitin, että tavarat pysyi sisässä.
Vhh-ruokavalio on pitänyt kivasti, eilen tuli nautittua: kanamunaa, pekonia, kebabia, savuporokeittoa, salaattia. Lisäksi tein illalla vielä jonkin sortin karppaajan jauhelihapihvejä, joista riittää vielä tälle ja huomisellekkin päivälle. Sen verran minulla kuitenkin teki mieli herkutella, että ostin Natural pähkinäsekoituspussin ja popsin noin 50 grammaa. Pussissa näytti olevan hiilareita < 10g/100g, joten pieninä annoksina se ei nosta liiaksi päiväkohtaista hiilarimäärää.
Tässä vaiheessa hippi kiittää kyllä karppaus.infoa, sieltä löytyy valtava määrä informaatiota sekä hyviä ruokareseptejä! En olisi uskonut, että tätä vauhtia lähtee kilot. Tosin odotettavissa on varmasti pientä sahausta ja hidastumista, mutta silti on mukava jatkaa hymyssä suin.
AURINKOA JA TERVEYTTÄ PÄIVÄÄSI,
Henkka
HUVIN VUOKSI: TEIPPAA NÄNNIT ENNEN LENKILLE LÄHTÖÄ
-------------------------------------------------------------------
Eilen perjantaina meni taas yksi päivä lämpöilessä, tämä tiesi siis kotona hengailua ja hieman heiveröistä oloa. Muutama päivä on mennyt tosiaan niin, että lämpöä ja pääkipua on ollut juuri ärsyttävästi, ettei oikein uskalla tehdä mitään. Googletin karppausta ja pääkipua, josta eräät kokemukset kertoivat, että suolan ja mineraalien saantiin tulisi kiinnittää huomiota. Olenkin nyt parina päivänä ostanut kivennäisvettä, mutta pitäisi vaihtaa tuo tavallinen suola mineraalisuolaan tai hankkia esim. Beroccaa.
Tämä päivä alkoi myöhäisellä herätyksellä puolen päivän tienoilla, pää oli tietenkin heti aamusta kipeä, mutta en antanut sen masentaa. Sillä aamupunnitus näytti 111 kilogrammaa eli 5 kilogrammaa on lähtenyt 11 vuorokaudessa! Hymy oli korvissa asti, mutta pian sekin hyytyi..
Työkaverini oli suositellut paastolenkkeilyä eli lenkille menoa heti herätyksen jälkeen syömättä. Nautin muutaman lasillisen vettä ja läksin sauvakävelemään. Alusta olo tuntui suhteellisen hyvältä, mutta jo puolen välin kohdalla alkoi hieman kone yskiä. Sauvat piti ottaa toiseen käteen ja jatkaa ilman lykkimistä, loppua kohden olo vain paheni, polttoaine oli lopussa. Viimeisellä kilometrillä alkoi pyöryttämään ja suorastaan tuli paha olo, teki mieli oksentaa. Kotia päästyäni totesin, että kyseinen paastolenkki ei sovi ehkä minulle ja kiitin, että tavarat pysyi sisässä.
Vhh-ruokavalio on pitänyt kivasti, eilen tuli nautittua: kanamunaa, pekonia, kebabia, savuporokeittoa, salaattia. Lisäksi tein illalla vielä jonkin sortin karppaajan jauhelihapihvejä, joista riittää vielä tälle ja huomisellekkin päivälle. Sen verran minulla kuitenkin teki mieli herkutella, että ostin Natural pähkinäsekoituspussin ja popsin noin 50 grammaa. Pussissa näytti olevan hiilareita < 10g/100g, joten pieninä annoksina se ei nosta liiaksi päiväkohtaista hiilarimäärää.
Tässä vaiheessa hippi kiittää kyllä karppaus.infoa, sieltä löytyy valtava määrä informaatiota sekä hyviä ruokareseptejä! En olisi uskonut, että tätä vauhtia lähtee kilot. Tosin odotettavissa on varmasti pientä sahausta ja hidastumista, mutta silti on mukava jatkaa hymyssä suin.
AURINKOA JA TERVEYTTÄ PÄIVÄÄSI,
Henkka
torstai 7. huhtikuuta 2011
Teepannu pitää sisällään
AAMUPAINO: 112 KG
STATUS: SINGLE
------------------------------------------------------------------
Olo on kuin supersankarilla, ko meikälä on nollatoleranssi pitänyt leipien, leivonnaisten, karkkien, sipsien, limukoiden ja vastaavien suhteen. Vastakohtana meikä onki kaiken muun suhteen tänään murjottanu, koska ruumiinlämpöni on ollut liian korkea. Täten minulla on jäänyt tänään väliin ystävien näkeminen, sauvakävely ja positiivinen ajattelu.
Ensiviikolla elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä fyrkka alkaa olla finaalissa ja vhh-ruokaa on vielä muutamaksi vuorokaudeksi. Palkka tulee viikon päästä perjantaina, mutta roposilla pitäs ostaa tupakkaakin. Järki-ihminen siellä ajattelee, että: "voe mahoton, tietenki sitä terveellistä ruokaa, mitä se tuo tupakka mittää edistää muutako kuolemaa?!" Voin kertoa sen, että se edistää meikän henkistä tasapainoa tai ainakin näin minä haluan uskotella itselleni.
Ensi jouluna ajattelin olla jo semisti rantakunnossa, bookkailin kesälomia pariksi viikkoa joululle ajatuksena lähteä jonnekkin lämpimään! Ajatuksen tasolle se saattaakin jäädä, sillä Matti tykkää hengailla mun kukkarossa liaaksikkin. Mutta onpahan ainakin joku välitavoitekkin!
Söin tänään kouluruokalassa kebabia ja salaattia, sen verran tuli vanhat ajat mieleen, että väänsin sitä lihaa liaaltikkin. Ei paljon ole tarvinut kotona syödä, mitä nyt hätänen 100g salaattia, mutta energiaa siitä oli piisalle asti. Tiedän, ei ole kovin terveellistä tai hyväksi syödä itseään ähkyyn, mutta tuota kertaa en edes kadu! (Olenpa uhmakas.)
Ciao bellat ja capellat,
Henkka
STATUS: SINGLE
------------------------------------------------------------------
Olo on kuin supersankarilla, ko meikälä on nollatoleranssi pitänyt leipien, leivonnaisten, karkkien, sipsien, limukoiden ja vastaavien suhteen. Vastakohtana meikä onki kaiken muun suhteen tänään murjottanu, koska ruumiinlämpöni on ollut liian korkea. Täten minulla on jäänyt tänään väliin ystävien näkeminen, sauvakävely ja positiivinen ajattelu.
Ensiviikolla elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä fyrkka alkaa olla finaalissa ja vhh-ruokaa on vielä muutamaksi vuorokaudeksi. Palkka tulee viikon päästä perjantaina, mutta roposilla pitäs ostaa tupakkaakin. Järki-ihminen siellä ajattelee, että: "voe mahoton, tietenki sitä terveellistä ruokaa, mitä se tuo tupakka mittää edistää muutako kuolemaa?!" Voin kertoa sen, että se edistää meikän henkistä tasapainoa tai ainakin näin minä haluan uskotella itselleni.
Ensi jouluna ajattelin olla jo semisti rantakunnossa, bookkailin kesälomia pariksi viikkoa joululle ajatuksena lähteä jonnekkin lämpimään! Ajatuksen tasolle se saattaakin jäädä, sillä Matti tykkää hengailla mun kukkarossa liaaksikkin. Mutta onpahan ainakin joku välitavoitekkin!
Söin tänään kouluruokalassa kebabia ja salaattia, sen verran tuli vanhat ajat mieleen, että väänsin sitä lihaa liaaltikkin. Ei paljon ole tarvinut kotona syödä, mitä nyt hätänen 100g salaattia, mutta energiaa siitä oli piisalle asti. Tiedän, ei ole kovin terveellistä tai hyväksi syödä itseään ähkyyn, mutta tuota kertaa en edes kadu! (Olenpa uhmakas.)
Ciao bellat ja capellat,
Henkka
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
- 4
AAMUPAINO: 112KG
HAVAINTO: TUNTUU KUIN SUUSSA OLISI OLLUT HAMMASTAHNAA JO PÄIVIÄ
-------------------------------------------------------------------
Sanansa taas mies syömään joutuu, omaa keitosta maistelemahan. Ottamahan opiksi, ettei luvata pitäisi, liiaksi tarinoita puhuvaksi.
Huomasin, että vapaa-ajan ihmiskontaktini ovat hieman suppeat näin keskellä viikkoa. Asuintoverinikin on poissa talosta ja kaverinani on ollut vain tietokone ja takka. Kun kaikki on tyhjää, niin silloin pitää mennä lenkille. Vaikka eilen sanoin pitäväni lepopäivän, tylsyys ajoi minut lenkille. Haitaksi se ei ollut, sillä jalat tuntuivat olevan kunnossa, joten kaiken kaikkiaan oikea ratkaisu ja lisäksi sain hyvän mielen. Keskivartalo tosin meinaa olla eri mieltä, koska tänään olen nauttinut n 1100 kaloria ja nyt on nälkä. Toivotaan, että jaksan aamuun pelkällä vedellä.
Seuraava osio sisältää hieman ristiriitaisia väittämiä, kuvittele että nämä ovat asioita, jotka puhuvat päässäni toisilleen:
Tuossa kulkiessa mietin, että mitä minä haen tällä suorittamisella ja olenko sitä ilmoille tuonut selvästi. Tarkoitus tällä kaikella ei ole saattaa minua maskuliinisuuden perikuvaksi eli kaveriksi jolla kulkee 6-pack ja kainaloissa pari appelsiinia aina matkassa. Vaikka rantakuntoa haetaan, niin perimmäinen tavoite on saada ylimääräinen rasva pois ja painoa alemmaksi. Totuus on, että lihas painaa rasvaa enemmän ja minä haluan vain hoikistua eli polttaa rasvaa. Haluan katsoa tulevaisuuteen ja nähdä siellä ihmisen, jonka ei tarvitse vaatekaupassa mennä aina sinne XXXXXXXXX-osastolle tai olla terveydenhuollon vakioasiakas 38-vuotiaana. Ulkonäköseikat ovat normaalisti minulle toisarvoisia, mutta ehkä paha on päässyt minunkin alitajuntaan ja vaikuttaa hieman tekemisen taustalla. Jos saisin lukuisia toiveita, haluaisin toivoa, että ulkonäkökeskeinen yhteiskunta kaatuisi omaan tyhmyyteen.
Jokainen lähtenyt kilo, on mun päivän ilo! Suurin ilonaihe tänään oli aamupunnitus, joka oli kilon vähemmän kuin eilen ja neljä kiloa vähemmän kuin startin kohdalla. Hyvä minä! Ehkä huomenna on taas lisää poistunut, mutta sen voi laskea vähäisen ravinnon piikkiin eikä välttämättä kyse ole laihtumisesta. Mutta iloitaan siitä silti!
Torstai on toivoa täynnä, tui tui!
Elintasomasu
HAVAINTO: TUNTUU KUIN SUUSSA OLISI OLLUT HAMMASTAHNAA JO PÄIVIÄ
-------------------------------------------------------------------
Sanansa taas mies syömään joutuu, omaa keitosta maistelemahan. Ottamahan opiksi, ettei luvata pitäisi, liiaksi tarinoita puhuvaksi.
Huomasin, että vapaa-ajan ihmiskontaktini ovat hieman suppeat näin keskellä viikkoa. Asuintoverinikin on poissa talosta ja kaverinani on ollut vain tietokone ja takka. Kun kaikki on tyhjää, niin silloin pitää mennä lenkille. Vaikka eilen sanoin pitäväni lepopäivän, tylsyys ajoi minut lenkille. Haitaksi se ei ollut, sillä jalat tuntuivat olevan kunnossa, joten kaiken kaikkiaan oikea ratkaisu ja lisäksi sain hyvän mielen. Keskivartalo tosin meinaa olla eri mieltä, koska tänään olen nauttinut n 1100 kaloria ja nyt on nälkä. Toivotaan, että jaksan aamuun pelkällä vedellä.
Seuraava osio sisältää hieman ristiriitaisia väittämiä, kuvittele että nämä ovat asioita, jotka puhuvat päässäni toisilleen:
Tuossa kulkiessa mietin, että mitä minä haen tällä suorittamisella ja olenko sitä ilmoille tuonut selvästi. Tarkoitus tällä kaikella ei ole saattaa minua maskuliinisuuden perikuvaksi eli kaveriksi jolla kulkee 6-pack ja kainaloissa pari appelsiinia aina matkassa. Vaikka rantakuntoa haetaan, niin perimmäinen tavoite on saada ylimääräinen rasva pois ja painoa alemmaksi. Totuus on, että lihas painaa rasvaa enemmän ja minä haluan vain hoikistua eli polttaa rasvaa. Haluan katsoa tulevaisuuteen ja nähdä siellä ihmisen, jonka ei tarvitse vaatekaupassa mennä aina sinne XXXXXXXXX-osastolle tai olla terveydenhuollon vakioasiakas 38-vuotiaana. Ulkonäköseikat ovat normaalisti minulle toisarvoisia, mutta ehkä paha on päässyt minunkin alitajuntaan ja vaikuttaa hieman tekemisen taustalla. Jos saisin lukuisia toiveita, haluaisin toivoa, että ulkonäkökeskeinen yhteiskunta kaatuisi omaan tyhmyyteen.
Jokainen lähtenyt kilo, on mun päivän ilo! Suurin ilonaihe tänään oli aamupunnitus, joka oli kilon vähemmän kuin eilen ja neljä kiloa vähemmän kuin startin kohdalla. Hyvä minä! Ehkä huomenna on taas lisää poistunut, mutta sen voi laskea vähäisen ravinnon piikkiin eikä välttämättä kyse ole laihtumisesta. Mutta iloitaan siitä silti!
Torstai on toivoa täynnä, tui tui!
Elintasomasu
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Nimeksi annettiin Säästöpossu
AAMUPAINO: 113KG
MINÄ: LAULAN JA PUHUN YKSIN
------------------------------------------------------------------
Tee hyvä hiillos takkaan, paista makkaraa tikussa ja pudota se tulisijalle. Syö makkara ja laita uusi tikkuun, pudota sekin ja pistele poskeen. Epäonnen riemu vaatii siis kaksi yritystä, sillä ensimmäisen makkaran kohdalla ei naurattanut, mutta toisen tipahdettua, nauroin molemmille. Maistui muuten hiillokselle A-luokan makkaraksi.
Nyt pohdin, mitenhän järkevää on syödä iltasella makkaraa? Menneen viikon aikana olen tehnyt jo useasti näin, syönyt ja miettinyt perään teon seurauksia. Pieneksi puolustukseksi on sanottava, että ennen näitä kahta syömääni makkaraa, olin nauttinut 625 kaloria tälle päivää. Oli niin sanottu "pikku nälkä", jolle en mahtanut kerta kaikkiaan mitään. Ehkä järkevä vaihtoehto olisi ollut salaatti, jota jääkaappi kantoi myös sisällään...
Tälle päivää ei ole tullut liikuttua kuntoilumielessä metriäkään, olen keskittynyt vain uunin lämmittämiseen ja sohvalla löhöilyyn. Jalka on jo parempi ja kävely tuntuu hyvältä, mutta parempi viettää toinen välipäivä ja palata sauvomisen pariin vasta torstaina. Loppuviikkoa ajatellen on liikuntaa harrastettava torstain jälkeen joka päivä, todennäköisesti pelkästään lenkkeillen. Pelko itsensä loukkaamisesta sulkapallon parissa on vielä vähän läsnä, joten parempi jättää äärivenytykset tuonnemmaksi. Jatkossa muita mahdollisia hyviä, loukkaantumisriskeiltään pieniä, liikuntamuotoja olisivat pyöräily, soutu ja uinti. Mahdollisuuksia pienellä vaivalla, joten katsotaan mitä kesä tuo tullessaan!
Energiaa on tänään siis säästelty, ja niin on myöskin sähköenergiaa. Nappasin lämmityksen osasta taloa pois ja aamulla on jännä nähdä, minkä verran talossa on lämpöasteita. Jostain on pakko säästää, että jää enemmän rahaa syömiseen!
Selvästi alkaa juttu luisua sivuraiteelle, joten on parempi lopettaa tältä erää. Toivon, että huomenna on yhtä aurinkoinen päivä kuin tänään ja elämä kohtelee reilusti meitä kaikkia! (lässynlässynmöö..)
KIITOS AJASTASI,
HENKKA
MINÄ: LAULAN JA PUHUN YKSIN
------------------------------------------------------------------
Tee hyvä hiillos takkaan, paista makkaraa tikussa ja pudota se tulisijalle. Syö makkara ja laita uusi tikkuun, pudota sekin ja pistele poskeen. Epäonnen riemu vaatii siis kaksi yritystä, sillä ensimmäisen makkaran kohdalla ei naurattanut, mutta toisen tipahdettua, nauroin molemmille. Maistui muuten hiillokselle A-luokan makkaraksi.
Nyt pohdin, mitenhän järkevää on syödä iltasella makkaraa? Menneen viikon aikana olen tehnyt jo useasti näin, syönyt ja miettinyt perään teon seurauksia. Pieneksi puolustukseksi on sanottava, että ennen näitä kahta syömääni makkaraa, olin nauttinut 625 kaloria tälle päivää. Oli niin sanottu "pikku nälkä", jolle en mahtanut kerta kaikkiaan mitään. Ehkä järkevä vaihtoehto olisi ollut salaatti, jota jääkaappi kantoi myös sisällään...
Tälle päivää ei ole tullut liikuttua kuntoilumielessä metriäkään, olen keskittynyt vain uunin lämmittämiseen ja sohvalla löhöilyyn. Jalka on jo parempi ja kävely tuntuu hyvältä, mutta parempi viettää toinen välipäivä ja palata sauvomisen pariin vasta torstaina. Loppuviikkoa ajatellen on liikuntaa harrastettava torstain jälkeen joka päivä, todennäköisesti pelkästään lenkkeillen. Pelko itsensä loukkaamisesta sulkapallon parissa on vielä vähän läsnä, joten parempi jättää äärivenytykset tuonnemmaksi. Jatkossa muita mahdollisia hyviä, loukkaantumisriskeiltään pieniä, liikuntamuotoja olisivat pyöräily, soutu ja uinti. Mahdollisuuksia pienellä vaivalla, joten katsotaan mitä kesä tuo tullessaan!
Energiaa on tänään siis säästelty, ja niin on myöskin sähköenergiaa. Nappasin lämmityksen osasta taloa pois ja aamulla on jännä nähdä, minkä verran talossa on lämpöasteita. Jostain on pakko säästää, että jää enemmän rahaa syömiseen!
Selvästi alkaa juttu luisua sivuraiteelle, joten on parempi lopettaa tältä erää. Toivon, että huomenna on yhtä aurinkoinen päivä kuin tänään ja elämä kohtelee reilusti meitä kaikkia! (lässynlässynmöö..)
KIITOS AJASTASI,
HENKKA
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Maanantait ovat kuin kalanruokaa
AAMUPAINO: 113 KG
TURHA TIETO: OLIVE GARDEN ON YHDYSVALTALAINEN RAVINTOLAKETJU
--------------------------------------------------------------
Vuodessa on keskimäärin 51 maanantaipäivää eli keskimäärin vähintään yhtä monta epäonnistunutta päivää. Miljoonat maanantaisadattelijat eivät voi olla väärässä, maanantaisin todennäköisesti monia asioita menee pieleen.
Tänään päiväni alkoi vaisuissa merkeissä vähien yöunien johdosta, ja söin aamupalalla lounaaksi tarkoitetun ruoan, kun torkuttelin roisisti. Päivä jatkoi ilmaltaltaan ja mieleltään harmaana, työntekokaan ei oikein maistunut eikä se päivä kohentunut päätöstä kohdenkaan. Kun työt loppuivat, niin samalla oven aukaisulla alkoi vesisade ja tietenkin se kasteli minut kotimatkallani. Ainoa mikä tänään on maistunut, on ollut ruoka. Töissä söin reippaat 10 kappaletta puhalillejä (6g/100g HH) ja kaveriksi salaattia reilusti, kotona paistoin kanan rintafilettä ja muurikkavihanneksia. Mutta siihen se päivän nautittavuus jäikin.
Sovimme työkaverin kanssa sulkapallohommista illalla ja sen piti olla päivän kohokohta, koska sulkapallohan on ilmeisen hieno laji! Alkuverryttelyt tehtyämme siirryimme pelaamaan ja ensimmäinen erä menikin ihan kohtuullisesti, voitin jopa sen. Toinen erä oli tasainen ja voittajaa haettiin jatkopisteille asti. Kun kilpa kävi kovemmaksi, koveni yrityskin; aivan viimeisissä palloissa oikeasta ala-raajasta tuli kasa kipeää massaa, eikä siitä ollut enää pelikelpoiseksi joten pelit loppuivat ennen aikojaan. Nyt jalka ei oikein siedä kävelyä ja kipu on vihlova koko reiden oikealla laidalla. Osa kivusta myös säteilee lonkkaluiden yläpäähän, kenties kyseessä on seuraavan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksip%C3%A4inen_reisilihas) lihaksen venähtymä tai revähtymä.
Nyt edessä on lepoa ja mahdollisesti mobilatia hetkisen verran. Kun ynnättään vielä kohta vuoden vaivanneen ongelman ottama takapakki, on tauko pakollinen. Useampi päivä lepoa ja sitten uudelleen yrittämään! Nyt täytyy siirtyä toteuttamaan em. suunnitelmaa, jo ihan sen vuoksi, että aamulla olisi edes mieli ja kieli (s)karppina.
Mielenrauhaa päivääsi,
Hippi
TURHA TIETO: OLIVE GARDEN ON YHDYSVALTALAINEN RAVINTOLAKETJU
--------------------------------------------------------------
Vuodessa on keskimäärin 51 maanantaipäivää eli keskimäärin vähintään yhtä monta epäonnistunutta päivää. Miljoonat maanantaisadattelijat eivät voi olla väärässä, maanantaisin todennäköisesti monia asioita menee pieleen.
Tänään päiväni alkoi vaisuissa merkeissä vähien yöunien johdosta, ja söin aamupalalla lounaaksi tarkoitetun ruoan, kun torkuttelin roisisti. Päivä jatkoi ilmaltaltaan ja mieleltään harmaana, työntekokaan ei oikein maistunut eikä se päivä kohentunut päätöstä kohdenkaan. Kun työt loppuivat, niin samalla oven aukaisulla alkoi vesisade ja tietenkin se kasteli minut kotimatkallani. Ainoa mikä tänään on maistunut, on ollut ruoka. Töissä söin reippaat 10 kappaletta puhalillejä (6g/100g HH) ja kaveriksi salaattia reilusti, kotona paistoin kanan rintafilettä ja muurikkavihanneksia. Mutta siihen se päivän nautittavuus jäikin.
Sovimme työkaverin kanssa sulkapallohommista illalla ja sen piti olla päivän kohokohta, koska sulkapallohan on ilmeisen hieno laji! Alkuverryttelyt tehtyämme siirryimme pelaamaan ja ensimmäinen erä menikin ihan kohtuullisesti, voitin jopa sen. Toinen erä oli tasainen ja voittajaa haettiin jatkopisteille asti. Kun kilpa kävi kovemmaksi, koveni yrityskin; aivan viimeisissä palloissa oikeasta ala-raajasta tuli kasa kipeää massaa, eikä siitä ollut enää pelikelpoiseksi joten pelit loppuivat ennen aikojaan. Nyt jalka ei oikein siedä kävelyä ja kipu on vihlova koko reiden oikealla laidalla. Osa kivusta myös säteilee lonkkaluiden yläpäähän, kenties kyseessä on seuraavan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksip%C3%A4inen_reisilihas) lihaksen venähtymä tai revähtymä.
Nyt edessä on lepoa ja mahdollisesti mobilatia hetkisen verran. Kun ynnättään vielä kohta vuoden vaivanneen ongelman ottama takapakki, on tauko pakollinen. Useampi päivä lepoa ja sitten uudelleen yrittämään! Nyt täytyy siirtyä toteuttamaan em. suunnitelmaa, jo ihan sen vuoksi, että aamulla olisi edes mieli ja kieli (s)karppina.
Mielenrauhaa päivääsi,
Hippi
Lopussa kiitos seisoo
AAMUPAINO: 113 KG
YLLÄTYS: MARCO BJUSTRÖMILLÄ ON KUUSI LAUDATURIA
------------------------------------------------------------------
Kerroin tänään meneväni sauvakävelylle ja sain osakseni pientä ivailua, keski-ikäisten vinkeyksiä kuulemma.
Liekkö keski-ikästen touhua vai ei, mutta minä havaitsin sen mukavaksi ja tehokkaaksi tavaksi vaihtaa maisemaa. Pyörähdin reippaan viiden kilometrin matkan pitkin lakeuksia, ja vaikka matka ei kuulosta pitkältä, niin se on sopiva tämmöiselle liikunnan pariin palaavalle. Itse aktiviteetti pääsi yllättämään minut hieman, koska se sai käsien lihakset tuntumaan jälkeenpäin väsyneiltä, vaikka olin ajatellut, että ei se raskasta voi olla. Ennakkoluuloja, ennakkoluuloja! Jalkojen osalta vielä hannaa vastaan penikkataudin oireet ja takareiden alaosan kipu. Säärissä on välillä turhankin kova kipu, mutta kun vauhtiin päästään niin se lievenee hiukan. Takareiden osalta kipu alkaa pitkittymään ja tuntuu siltä, että siellä on jotain vialla eikä se ole enää pelkkää lihassärkyä.
Liikunnan lisäksi kulutin tänään aikaani ruoanlaittoon, tein lounaaksi (lue: aamupalaksi) jonkin sortin munakkaan. Sekaan meni niin pekonia kuin gotler-makkaraa, sekä paprikaa että kuohukermaa ja makuhan oli kohdillaan. Lisäksi väänsin kupillisen salattia kasaan, jota menee aina raskaamman kaverina. Päivällä ja illalla ruokalistalle kuuluivat makkara ja salaatti. Lisäksi olen popsinut punajuurisalaattiakin kaverina, aivan täyttä varmuutta sopivuudesta ei ole, mutta hiilareita näytti olevan n 6g/100g, joten mielestäni sitäkin voi syödä sopivina annoksina. Makrot jää tältä päivältä laskematta, mutta nopeasti arvioiden kaloreita on tullut hieman enemmän kuin aiempina päivinä ja hiilarit liikkuvat jossain kymmenen gramman tienoilla.
Tästä on hyvä jatkaa taas huomiseen ja olen tällä hetkellä tyytyväinen, että aloitin elämäntaparemontin. Lenkilläkin hoin, että "teet tätä itsellesi, selkärankaa tulevaisuutta kohtaan". Olisikin jännä kurkistaa tulevaisuuteen ja nähdä, miten asiat tulevat muuttumaan vai tulevatko? Tällä hetkellä menen kyllä luottavaisin mielin eteenpäin ja pyrin ylittämään kaikki tulevat vastoinkäymiset kunniallisesti. Lainatakseni Raappanaa: "Lopussa kiitos seisoo!" ( http://www.youtube.com/watch?v=9lUpdsQOuYE )
Pidetään huoli lähimmäisistä ja reippautta ensi viikkoon!
-HENRI
YLLÄTYS: MARCO BJUSTRÖMILLÄ ON KUUSI LAUDATURIA
------------------------------------------------------------------
Kerroin tänään meneväni sauvakävelylle ja sain osakseni pientä ivailua, keski-ikäisten vinkeyksiä kuulemma.
Liekkö keski-ikästen touhua vai ei, mutta minä havaitsin sen mukavaksi ja tehokkaaksi tavaksi vaihtaa maisemaa. Pyörähdin reippaan viiden kilometrin matkan pitkin lakeuksia, ja vaikka matka ei kuulosta pitkältä, niin se on sopiva tämmöiselle liikunnan pariin palaavalle. Itse aktiviteetti pääsi yllättämään minut hieman, koska se sai käsien lihakset tuntumaan jälkeenpäin väsyneiltä, vaikka olin ajatellut, että ei se raskasta voi olla. Ennakkoluuloja, ennakkoluuloja! Jalkojen osalta vielä hannaa vastaan penikkataudin oireet ja takareiden alaosan kipu. Säärissä on välillä turhankin kova kipu, mutta kun vauhtiin päästään niin se lievenee hiukan. Takareiden osalta kipu alkaa pitkittymään ja tuntuu siltä, että siellä on jotain vialla eikä se ole enää pelkkää lihassärkyä.
Liikunnan lisäksi kulutin tänään aikaani ruoanlaittoon, tein lounaaksi (lue: aamupalaksi) jonkin sortin munakkaan. Sekaan meni niin pekonia kuin gotler-makkaraa, sekä paprikaa että kuohukermaa ja makuhan oli kohdillaan. Lisäksi väänsin kupillisen salattia kasaan, jota menee aina raskaamman kaverina. Päivällä ja illalla ruokalistalle kuuluivat makkara ja salaatti. Lisäksi olen popsinut punajuurisalaattiakin kaverina, aivan täyttä varmuutta sopivuudesta ei ole, mutta hiilareita näytti olevan n 6g/100g, joten mielestäni sitäkin voi syödä sopivina annoksina. Makrot jää tältä päivältä laskematta, mutta nopeasti arvioiden kaloreita on tullut hieman enemmän kuin aiempina päivinä ja hiilarit liikkuvat jossain kymmenen gramman tienoilla.
Tästä on hyvä jatkaa taas huomiseen ja olen tällä hetkellä tyytyväinen, että aloitin elämäntaparemontin. Lenkilläkin hoin, että "teet tätä itsellesi, selkärankaa tulevaisuutta kohtaan". Olisikin jännä kurkistaa tulevaisuuteen ja nähdä, miten asiat tulevat muuttumaan vai tulevatko? Tällä hetkellä menen kyllä luottavaisin mielin eteenpäin ja pyrin ylittämään kaikki tulevat vastoinkäymiset kunniallisesti. Lainatakseni Raappanaa: "Lopussa kiitos seisoo!" ( http://www.youtube.com/watch?v=9lUpdsQOuYE )
Pidetään huoli lähimmäisistä ja reippautta ensi viikkoon!
-HENRI
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Meitsi on pekoni
AAMUPAINO: 113KG
MIETELAUSE: Jos kävelet nopeasti ja hymyilet, kukaan ei huomaa kuinka ruma olet.
--------------------------------------------------------------
Vuorokausi on näemmä pyörähtänyt jo paremman puolelle, hieman piti empiä tuleeko tätä postausta näillä silmillä, mutta pukataan se ulos kun on kirjoitettukkin.
Lauantaipäivä on ollut minulle kaksijakoinen: 1)sain iloita yhdestä lähteneestä lisäkilosta aamulla, 2) ja illalla olen ollut hieman huolestunut huimauksesta.
Ei pitäisi liiaksi riemuitsemaan lähteneistä kolmesta kilogrammasta, sillä isona poikana ja painoani seuranneena tiedän, että moinen varianssi on aika normaalia minulla muutoinkin. Mutta puolesta puhukoon vaa'an lisäksi se, että mielestäni turvotus on hieman vähentynyt kauttaaltaan ja sisäisesti olo on parempi.
Huimauksen kohdalla tänään on toistunut useita kertoja sama kaava, kun olen noussut istuvasta tai makaavasta asennosta kahdelle jalalle on päässäni hivenen sumentunut. Mietin syitä tähän, mutta ehkä suurin syy tälle on raju muutos ravinnon saannissa tai sen puutteessa. Tänään olen syönyt kuitenkin ihan hyvin (pekonia, munia, possua, makkaraa, salaattia)ja vettäkin olen juonut litroittain. Veikkaan, että kyse on puuttuvista mineraaleista tai laskeneesta verenpaineesta, täytynee harkita mineraalitabletteja. Sen tiedän, että ruoan mukana sain tänään mututuntumalla arvioiden 1600 kaloria ja 14.3 grammaa hiilareita.
Huomasitkin ehkä, vaikka eilen mietin tarviikohan kalorien/hiilareiden määrää edes ynnäillä, niin tein sen kuitenkin tänään. Totuushan on ettei minulla ole aavistustakaan, mitä näiden arvojen tulisi olla. En ole siis aloittanut karppauskirjan lukemista tai viettänyt tunteja foorumeilla, ainoastaan silmäillyt jälkimmäisiä. Proteiineja en ole kertaakaan seurannut, ehkä huomenna on sen vuoro, mutta niiden saantisuositukset tiedän - kiitos googlen.
Tänään piti olla ohjelmassa sauvakävelyä, mutta vesisateen ja muiden asioiden vuoksi se jäi nyt tekemättä. Mutta eipä hätää, harrastin nimittäin sen verran tehokasta hyötyliikuntaa (raivo)siivotessani reippaat 3 tuntia, että varmaan paloi kiloja ja kaloreita sauvomisenkin edestä! Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja toivoa, että keli olisi enemmän kohdallaan.
ASENNETTA!
HENKKA
ps. meat is murder
MIETELAUSE: Jos kävelet nopeasti ja hymyilet, kukaan ei huomaa kuinka ruma olet.
--------------------------------------------------------------
Vuorokausi on näemmä pyörähtänyt jo paremman puolelle, hieman piti empiä tuleeko tätä postausta näillä silmillä, mutta pukataan se ulos kun on kirjoitettukkin.
Lauantaipäivä on ollut minulle kaksijakoinen: 1)sain iloita yhdestä lähteneestä lisäkilosta aamulla, 2) ja illalla olen ollut hieman huolestunut huimauksesta.
Ei pitäisi liiaksi riemuitsemaan lähteneistä kolmesta kilogrammasta, sillä isona poikana ja painoani seuranneena tiedän, että moinen varianssi on aika normaalia minulla muutoinkin. Mutta puolesta puhukoon vaa'an lisäksi se, että mielestäni turvotus on hieman vähentynyt kauttaaltaan ja sisäisesti olo on parempi.
Huimauksen kohdalla tänään on toistunut useita kertoja sama kaava, kun olen noussut istuvasta tai makaavasta asennosta kahdelle jalalle on päässäni hivenen sumentunut. Mietin syitä tähän, mutta ehkä suurin syy tälle on raju muutos ravinnon saannissa tai sen puutteessa. Tänään olen syönyt kuitenkin ihan hyvin (pekonia, munia, possua, makkaraa, salaattia)ja vettäkin olen juonut litroittain. Veikkaan, että kyse on puuttuvista mineraaleista tai laskeneesta verenpaineesta, täytynee harkita mineraalitabletteja. Sen tiedän, että ruoan mukana sain tänään mututuntumalla arvioiden 1600 kaloria ja 14.3 grammaa hiilareita.
Huomasitkin ehkä, vaikka eilen mietin tarviikohan kalorien/hiilareiden määrää edes ynnäillä, niin tein sen kuitenkin tänään. Totuushan on ettei minulla ole aavistustakaan, mitä näiden arvojen tulisi olla. En ole siis aloittanut karppauskirjan lukemista tai viettänyt tunteja foorumeilla, ainoastaan silmäillyt jälkimmäisiä. Proteiineja en ole kertaakaan seurannut, ehkä huomenna on sen vuoro, mutta niiden saantisuositukset tiedän - kiitos googlen.
Tänään piti olla ohjelmassa sauvakävelyä, mutta vesisateen ja muiden asioiden vuoksi se jäi nyt tekemättä. Mutta eipä hätää, harrastin nimittäin sen verran tehokasta hyötyliikuntaa (raivo)siivotessani reippaat 3 tuntia, että varmaan paloi kiloja ja kaloreita sauvomisenkin edestä! Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja toivoa, että keli olisi enemmän kohdallaan.
ASENNETTA!
HENKKA
ps. meat is murder
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Jos aprilli ois syötävää, siinä ois tosi hyvä jälkimaku.
AAMUPAINO: 114 KG
YLEISOLO: NÄLKÄINEN JA NIVEL-/LIHASJÄYKKYYTTÄ HAVAITTAVISSA
--------------------------------------------------------------
Elämä on houkutuksia ja koukutuksia, kuinka kovasti voi himoita herkkuja? Pahaa tekee, kun niitä on saatavilla joka puolelta ja jopa ilmaiseksi. Tänään kuitenkin ostin hieman erilaisia herkkuja, kauppareissulta mukaani tarttui kilokaupalla lihaa. Suurin työ oli ajatella kaupassa, mitä lihan kaveriksi laittaa. Ajan mittaan todennäköisesti rutinoituu kaikenlaisia kombinaatioita, jotka saa naaman vääntyilemään hymystä, mutta alkuun kaikki on hakusessa.
Kuten aiemmin olenkin jo maininnut, ei ole tapanani ollut kurkistella ruokapakkausten merkintöjä, vaan syödä huoletta kaikkea hyvälle maistuvaa. Hedonistiset ruokailutottumukset ovat ajaneet minut ja varmaan miljoonat muut syömään epäterveellisesti. Osana ruokavalion muodostumiseen ovat vaikuttaneet ajankäyttötottumukset eli nk. "kiire", vaikka todellinen syy löytyy varmaan itsestäni. Aiemmin olen suosinut hyvin paljon pastoja, riisejä, perunoita, eineksiä ja jogurttiakin on kulunut hyvin runsaasti, kaikki tämä vain helppouden vuoksi. Nämä yhdistettynä teollisiin makeisiin saadaan aikaiseksi täydellinen hyljevartalo, puhumattakaan sisäelimien rasvatilanteesta. Asioita ei ole ollut helpottamassa vähäinen liikkumiseni, mutta vielä on hivenen toivoa palautua "normaaliksi" ja ennen kaikkea, saada hyvää oloa!
Nyt olen tullut aatoksiin, että loppujen lopuksi terveellisen ruoan valmistus ei vaadi sen enempää aikaa tai vaivaa, saattaa olla jopa, että aikaa kuluu vähemmän. Makukin tulee todennäköisesti olemaan kohdillaan useimmissa ruoissa, kunhan vain muistaa maustaa sopivasti! Näin oululaisena ihimisenä eniten jään kaipaamaan pitsaa, ehkä joku päivä löytyy joltain listalta karppikänkky, sitä odotellessa on tultava toimeen ilman ja siirtyä tähän päivään.
Tänään pidän vapaata liikunnan suhteen, koska eilisillan venyttelyistä huolimatta on aistittavissa lievää kipua alaruumiissa. Ruoan suhteen päivä starttasi vähän huonosti, koska nukuin pommiin eikä jäänyt aikaa valmistaa aamupalaa. Myöhäisestä heräämisestä huolimatta ehdin töihin ajoissa ja apua näläntunteeseen löytyi parin tunnin päästä työpaikan ravintolasta, kauniista pyynnöstä he valmistivat minulle maittavan meetwurstimunakkaan. Päivällä popsin eilisiä kokkauksia ja nyt illalla paistelin porsaanpihvejä sekä kanamunan, väriä lautaselle toi salaatti. En ole ajatellut tämän päivän HH-pitoisuuksia, mutta mielestäni ne asettuvat huomattavasti eilistä alemmaksi. Tarviikohan niitä ajatellakkaan, jos on mielestään ostanut vähähiilihydraattisia elintarvikkeita.
Huomenissa suunnitelmissa olisikin sitten sauvakävelyä ja mahdollisesti ankaraa siivousta, joka sekin menee melkein kuntoilusta. Lisäksi hipin keittiössä kokataan huolella päivän ravinnot, eikä tarvitse nälissään olla hetkeäkään!
- Henri
YLEISOLO: NÄLKÄINEN JA NIVEL-/LIHASJÄYKKYYTTÄ HAVAITTAVISSA
--------------------------------------------------------------
Elämä on houkutuksia ja koukutuksia, kuinka kovasti voi himoita herkkuja? Pahaa tekee, kun niitä on saatavilla joka puolelta ja jopa ilmaiseksi. Tänään kuitenkin ostin hieman erilaisia herkkuja, kauppareissulta mukaani tarttui kilokaupalla lihaa. Suurin työ oli ajatella kaupassa, mitä lihan kaveriksi laittaa. Ajan mittaan todennäköisesti rutinoituu kaikenlaisia kombinaatioita, jotka saa naaman vääntyilemään hymystä, mutta alkuun kaikki on hakusessa.
Kuten aiemmin olenkin jo maininnut, ei ole tapanani ollut kurkistella ruokapakkausten merkintöjä, vaan syödä huoletta kaikkea hyvälle maistuvaa. Hedonistiset ruokailutottumukset ovat ajaneet minut ja varmaan miljoonat muut syömään epäterveellisesti. Osana ruokavalion muodostumiseen ovat vaikuttaneet ajankäyttötottumukset eli nk. "kiire", vaikka todellinen syy löytyy varmaan itsestäni. Aiemmin olen suosinut hyvin paljon pastoja, riisejä, perunoita, eineksiä ja jogurttiakin on kulunut hyvin runsaasti, kaikki tämä vain helppouden vuoksi. Nämä yhdistettynä teollisiin makeisiin saadaan aikaiseksi täydellinen hyljevartalo, puhumattakaan sisäelimien rasvatilanteesta. Asioita ei ole ollut helpottamassa vähäinen liikkumiseni, mutta vielä on hivenen toivoa palautua "normaaliksi" ja ennen kaikkea, saada hyvää oloa!
Nyt olen tullut aatoksiin, että loppujen lopuksi terveellisen ruoan valmistus ei vaadi sen enempää aikaa tai vaivaa, saattaa olla jopa, että aikaa kuluu vähemmän. Makukin tulee todennäköisesti olemaan kohdillaan useimmissa ruoissa, kunhan vain muistaa maustaa sopivasti! Näin oululaisena ihimisenä eniten jään kaipaamaan pitsaa, ehkä joku päivä löytyy joltain listalta karppikänkky, sitä odotellessa on tultava toimeen ilman ja siirtyä tähän päivään.
Tänään pidän vapaata liikunnan suhteen, koska eilisillan venyttelyistä huolimatta on aistittavissa lievää kipua alaruumiissa. Ruoan suhteen päivä starttasi vähän huonosti, koska nukuin pommiin eikä jäänyt aikaa valmistaa aamupalaa. Myöhäisestä heräämisestä huolimatta ehdin töihin ajoissa ja apua näläntunteeseen löytyi parin tunnin päästä työpaikan ravintolasta, kauniista pyynnöstä he valmistivat minulle maittavan meetwurstimunakkaan. Päivällä popsin eilisiä kokkauksia ja nyt illalla paistelin porsaanpihvejä sekä kanamunan, väriä lautaselle toi salaatti. En ole ajatellut tämän päivän HH-pitoisuuksia, mutta mielestäni ne asettuvat huomattavasti eilistä alemmaksi. Tarviikohan niitä ajatellakkaan, jos on mielestään ostanut vähähiilihydraattisia elintarvikkeita.
Huomenissa suunnitelmissa olisikin sitten sauvakävelyä ja mahdollisesti ankaraa siivousta, joka sekin menee melkein kuntoilusta. Lisäksi hipin keittiössä kokataan huolella päivän ravinnot, eikä tarvitse nälissään olla hetkeäkään!
- Henri
torstai 31. maaliskuuta 2011
Itsensä yllättämistä
Edellisessä merkinnässäni mainitsin, että on liian aikaista puhua ruokavaliostani, mutta tässä merkinnässä joudun syömään jo sanani. En ole perehtynyt karppauksen saloihin, mutta pyrin siihen, että noudatan vähähiilihydraattisempaa ruokavaliota ja seuraan mihin se vie.
Lompsin jääkaapille ja valinnanvara oli aika pieni, täytyi tyytyä jogurttiin. Hetken kummastelin purkin kyljestä ravintoarvoja ja mietin, että olisiko tänään hyvä päivä aloittaa. Päivällä mietteet vahvistuivat, oli aika siirtyä käytäntöön. Kävin ruokailemassa työpaikan ravintolassa, ja takaraivossa oli ajatus: vähän hiilihydraatteja! Sulloin lautasen puolilleen salaattia ja otin kaveriksi vähän jauhelihakastiketta. Normaalisti tarjottimelle päätyisi myös useampi leipäpala, perunaa (tai vastaavaa lisuketta), mehua ja jälkiruoka. Lisäksi minulla on ollut tapana kittailla nuita viheliäisiä energiajuomia sekä limuja, useasti on tullut myös ostettua jokin suklaapatukka kaveriksi. Vaan ei enää tästä lähtien, vähähiilihydraattinen ruokavalio, tervetuloa!
Töistä lähtiessäni tiesin, että kotona kaikki sisältää paljon hiilareita, joten on aika kipaista kaupasta. Aikani tutkiskeltua ja mietittyä foorumeiden ruokaohjeita, mukaani kaupasta tarttui: kanamunia, vihanneksia, itämaisia wokkivihanneksia ja aski tupakkakääryleitä. En ole sitä maininnutkaan; tupakka varjostaa elämääni eikä jätä rauhaan. Viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt kahdesti jättää sen pois, tuloksena n 4,5kk (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) savutonta elämää. Mutta takaisin ruokaan, kotoa pakkasesta löytyi broilersuikaileita wokkivihannesten kaveriksi, kypsensin ja maustoin tulisesti. Hyvin kyseenalaisen näköistä settiä tuli, mutta oikein maittavaa oli!
Päivällisen jälkeen puhelin soi ja oli aika liikkua. Edessä oli sulkapalloa ennalta määrittelemättömän minuuttimäärän verran. Pelin pituudeksi muodostui 50 minuuttia ja hikihän se pelatessa, tosin tällä kertaa ei vetänyt miestä sippiin kuten edellisellä kerralla. Tämä selittynee sillä, että tässä on venyttelyt jääneet vähän vähemmälle ja toinen jalka oli melko kankea, joka vaikutti liikkumiseen kohtalaisesti. Mutta pääasia oli, että tuli käytyä ja mieli on mitä parhain! Nyt on silti aika siirtyä lempiharrastukseni pariin ja väkertää jonkinsortin iltapala, kiitos ja heeeei.
Oikein terveellistä päivänjatkoa toivotellen,
FoodLover24 =D
---------------------------------
Hieman päivän lukuja:
Ravinto: (arvot viitteellisiä)
-Hiilihydraatit n 38g (ilman iltapalaa)
-n 800 kcal (ilman iltapalaa)
Liikunta:
-50 minuuttia sulkapalloa
Aamupaino:
114 kg
Aamupaino:
114 kg
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Hipin rasvat lentoon!
NIMI: ANONYYMI PASIFISTI HIPPI
IKÄ: 24 VUOTTA
SIVILISÄÄTY: NAIMATON
Ihmisessä on alkuvoimaa, vanhoista kuvista tulee kaipuu entiseen ja kun huomaa muutoksen sekä ymmärtää sen, on aika reagoida!
Viime päivien ja viikkojen aikana minuun on puraissut tuo unheutunut urheilukärpänen, myötävaikutuksena tähän on huomion kiinnittyminen rappeutuneeseen ruumiiseen ja vanhojen valokuvien selailu, joisssa sitä huomaa olleensa ihan ihmisen näköinen.
Kaikki lähti joitain viikkoja sitten, kun innostuin ostamaan uudet sisäpelikengät ja sulkapallomailan. Tämän jälkeen välittömästi sairastuin ja pelit jäi sikseen. Kyseinen vaiva on minulla uusiutuva, joka on estänyt jo lähes vuoden muutoinkin normaalin elämän, mutta olen ajatellut, että pakko on vaan yrittää
Olen yrittänyt löytää sisältöä elämään milloin mistäkin, esim. alkoholista, rahapeleistä, työstä, musiikista ja niin edelleen. Osa näistä sisällöntuottajista on ollut paheellisia ja olenkin kelaillut, että elämä menee hukkaan ja kuolen nuorena, jos samaan malliin jatkan. Niinpä tein 8 kuukautta sitten päätöksen, että olen vuoden juomatta alkoholia ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin jatkaa sitä hamaan loppuun asti. Rahapelien kanssa olen yrittänyt parhaani, mutta ajoittain repsahdan ja rahaa kuluu. Työnteko on välttämätön hyvä tai paha, miten sen haluaa ottaa, mutta silläkään ei kaikkea aikaansa pysty täyttämään. Musiikki tai sen kuuntelu auttaa minua pakenemaan ja antaa euforisen tunteen, tämän vastaavan olen huomannut myös saavani liikunnasta.
Lähtötilanne 28.3.2011: paino 116 kg. 30.3.2011 paino oli 114 kg.
Pyrin tästä eteenpäin harrastamaan vähimmäisillään 4-5:nä päivänä viikossa liikkumista, tarkoituksena on painonpudotus sekä hyvä mieli. Rinnalle olen harkinnut karppaamista, mutta tämä vaatisi paljon lukemista ja jotenkin olen (myönnettäköön) helpon tien kulkija, enkä viitsi ruveta. Mutta mainittakoon, että tarkoituksena on vähentää siltikin pastojen, riisien, perunoiden, leipien, herkkujen, limujen yms. syöntiä. Tämä toivottavasti auttaa painonhallintaan, koska kehooni on kertynyt rasvaa runsaasti, joten ei ole suotavaa polttaa vain sitä energiaa, jonka itsensä ahtaa, vaan on pystyttävä polttamaan jo varastoidut aineet! Vaikka olen aina ollut herkkujen ystävä ja rakastan syömistä, on pyrittävä olemaan määrätietoinen ja tästä lähin on seurattava tarkkaan mitä suuhunsa laittaa.
Rapakunnossa olen ollut siis 18-vuotiaasta asti ja sitä ennen semi-rapakunnossa pari vuotta. Aiempi liikuntatausta pitää sisällään salibandya, tennistä, uintia, pesäpalloa ja jääkiekkoa. Ainoastaan salibandya olen harrastanut kilpailumielessä, ellei pesäpalloharrastuksen kylkiäisenä tullutta tuomarikokemusta lasketa ja mainittakoon, että joskus heitin keihästä kunnanpronsille... Taisi kisassa ollakkin viisi osallistujaa vai olikohan sittenkin kolme? No, pronssia kuitenkin!
Tälle viikkoa alla on seuraavat suoritkset:
-45 minuutin reipas kävely, joista juoksua n 15 minuuttia
-60 minuutin sulkapallotuokio
-hyötyliikunta: työmatkat kävellen/pyörällä
Syömisistäni en viitsi enempää vielä kirjoittaa, sillä sen aika tulee ehkä ensi viikolla. Tällä hetkellä olisi tärkeintä saada jatkuvuus liikunnalle, koska vaikeinta on aina aloittaminen.
ASENNEMUUTOSTERVEISIN,
Henkka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)