tiistai 12. huhtikuuta 2011

Vanha lause, uusi merkitys

AAMUPAINO: 110KG
AINA IN: PUNA-/ORANSSIPÄÄT
-------------------------------------------------------------------
Laastarit nänneihin ja menoksi.

Näin starttasi päivän lenkki, laput täytyi laittaa tötteröille, kun näyttivät olevan ruvella. Helpotti huomattavasti ja pysyivät mokomat turvassa hiertämiseltä! Ennen lenkkiä olikin työntäyteinen päivä, joka veti kyllä miehen sippiin henkisesti. Töiden jälkeen sen huomasi apatiasta ja matkustusfoorumeiden selaamisesta, mieli veti minua ulkomaille - pakoon tältä kaikelta kurrenpyörältä, mutta silti niin tylsyttävältä ja turruttavalta arjelta. Nyt kun mieli on parempi ja ajattelee, niin täällähän se silti minua odottaisi. Pakokeinoksi sitä ei ole tehtynä, vaan lomalle täytyy mennä, kun asiat on kunnossa, että kohteessa voi levätä ja rentoutua.

Istuskelin äskettäin kuistilla ja pohdin tätä painon kehitystä, mietin, mikä on mahtanut olla suurin vaakalukema. Täysin varmuudella en voi tätä sanoa, enkä ole koskaan varmaan kenellekkään sanonut, mutta se on tainnut olla 125 kilogramman kieppeillä. Tähän varteen se tarkoittaa sitä, että etureppu on ollut valtava, onneksi suunta on toinen. Tänään aamulla vaaka näytti siis -6 kilogrammaa lähtöpainosta eli 110 kg, olen tyytyväinen ja näin pudotuskeskiarvoksi jää 3 kilogrammaa viikossa.

Lenkillä huomioni kiinnittyi pyöräteiden puhtauteen, talven hiekat olivat saaneet päivän aikana kyytiä. Tämä laukaisi ajatuksen, mitä jos ostaisin rullaluistimet? Rullistelu on ollut aina siitä hienoa, että maisema vaihtuu melko joutuisasti ja ne korvaavat kesäisin kätevästi pyöränkin. Mutta jos lähden miettimään aikoja taaksepäin, niin pyörillä sutiminen on aiheuttanut nuorempana selkäkipuja, joten täytyisi päästä kipuamaan rullille, ennen kuin menee sijoittamaan rahojaan niihin. Jospa testaan niitä unimaailmassa ja kerron huomenna, miltä se tuntui!

LUKEMISIIN,
HENRI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti