AAMUPAINO (24.9.2011): 85,3 kg (-30,7kg)
HUOMIO: Hymy jonka annat, palaa aina luoksesi.
--------------------------------
Olevaisuuden unohtamista ja suuria sisäisiä riemunkiljahduksia!
Edellinen virke kertoo paljon viime aikojen tapahtumista ja mitä pienempi olemukseni on muun muassa tuonut tullessaan. On selvää, että ulkonäköni on kohentunut viimeisen puolen vuoden aikana, tämä taas on lisännyt hippusen itsetuntoa ja tuonut mukana myös uusia tuulia. Olen lähtenyt viimeisen kolmen viikon aikana rikkomaan tietoisesti rajoja ja vanhoja kaavoja joihin olen ollut puuutunut.
Ensimmäisenä asiana voimme nostaa sosiaalisuuden lisääntymisen. Kuten jotkut tietävät, jouduin viettämään viime kesän lähestulkoon sisätiloissa terveydellisistä syistä. Tämän seurauksena sosiaalinen elämä oli hyvin pitkälti internetin ja muutaman ystävän varassa jotka kävivät luonani. Syksyn myötä muutin takaisin maalta kaupunkiin ja se on antanut helpommat puitteet kanssakäymisille. Jo olemassaolevien ystävien ja tuttavien lisäksi olen pyrkinyt luomaan uusia suhteita ihmisiin, niin face-to-face kuin internetin välityksellä.
En ole erityisen uskalias kaveri, paremmin minua on kuvannut käsite 'ujo' kuin 'ulospäinsuuntautunut'. Näin on ollut niin julkisissa kuin yksityisissä paikoissa, missä on ollut paljon vieraita ihmisiä kuten soittoruokaloissa, kesäfestareilla ja kotipippaloissa. Tämä asia on otettu nyt työn alle rohkeasti ja muureja täytyy murtaa, maailmassa on niin paljon ihmisiä ja heissä asuu niin monta tarinaa kuultavana. Olen pelännyt ja ollut tavattoman huono käymään small talkia, eikä ihme, koska en ole sitä harrastanut juurikaan. Ensimmäinen askel onkin ollut, että unohda oma olevaisuutessi, mutta ole oma itsesi. Vaikka et onnistuisikaan olemaan parhaimmillasi joka kerta, älä lakkaa yrittämästä! Oma luuloni on, että liian monesti saamme väärän kuvan ihmisestä small talkin perusteella, vaikka sen tulisi toimia vain siltana todellisen sisimmyyden kohtaamiselle. Joten olkaamme totuudelle avoimia vastoin sitä, että tyrmäisimme tuntemattoman heti.
Olevaisuuden unohtamista on ollut myös se, että olen päästänyt pullon hengen minuun yli 400:n raittiin päivän jälkeen. Olematta yhtään päihdemyönteinen, minulla oli vallan mukava viikonloppu pari viikkoa sitten, vaikka se sisälsi alkoholia. Toodettakoon, että alkoholi sai minusta vallan helposti esiin sen sosiaalisemman ja vapautuneemman puolen, jonka kanssa olen paininutkin. Mutta juuri sen vaikutus on ulottunut myös hyvällä tavalla nyt kahteen selvään viikonloppuun, juurruttaen hieman ajatusta: "jos pystyn siihen humalassa, niin miksi en pystyisi selvinpäin, vapaudu estoista!"
Kaiken kaikkiaan 30 kilogramman menetys on ollut menestys. Se on tuonut iloa ja uusia tuulia, uskallusta ja voimaa. Olen uskaltanut elää, vailla menetyksen pelkoa, sillä mitä minulla on hävittävää?
Rauhaa, rakkautta ja vapautta,
Henri
