AAMUPAINO: 102,5 KG
ILTAPAINO: 103,0 KG
-----------------------------------------------------------
Tässä kohtaa minun pitäisi aloittaa jotenkin loistokkaasti, pitäisi kirjoittaa semmoinen älynväläys, että se imaisisi lukijan ahmimaan aivoituksiani. Tänään en kykene siihen, en edes keskinkertaisesti kuten aiemmin. Suoraan sanottuna, miksi minun edes täytyisi? Alunperinhän halusin kirjoittaa tätä blogia itselleni, halusin seurata miten painoni ja ajatusmaailmani kehittyvät projektin edetessä. Pikku-hiljaa se on väistynyt ja olen alkanut kirjoittamaan muille, en niinkään itselleni. Tämä taas saa minut hiomaan keskinkertaisella äidinkielelläni lauseita ja virkkeitä kerta toisensa jälkeen, stressaannun. Lopetan sen ja kirjoitan tänään itselleni.
Olen kuljeskellut tänään metsissä juosten ja kävellen muovisten kiekkojen perässä, huutaen perkelettä ja saatanaa avuksi tai epäonneksi, miten vain. Olen kulkenut päin ryteikköjä, soita, mäkiä ja mantuja kymmenen kilometrin matkan. Jalkani kiittävät minua, hiuksistakin löysin pihkaa ja korvasta hiekkaa. Onnistumisia sanoisin.
Painoindeksini on laskenut neljä pykälää aina 29,95:een asti, sanovat minun olevan enää lievästi lihava. Olen ylpeä itsestäni, niin ylpeä, että uskalsin tänään syödä pitsaa. "Pitsaa nyt karppaaja mennyt ostamaan" -ajattelen, kuinkas muutenkaan, toki siitä hieman huonoa omatuntoa podin. Mutta pitsa ei ollut mikä tahansa tusinalätty, vaan aiemmin mainitsemani italialaiskiekko, joka suli minun suuhuni, rakkautta sanoisin. Rakkaudeksi kutsuisin myös oluen makua, se muistikuva minut kirvoitti juomaan viikonloppuna. Ainiin, ja jääkiekko myös. Nautin yhteensä kaksi alkoholitonta vaaleaa Nikolaita, mies ja olut, olut miehessä.
Kotona olen panostanut pelkotiloihin ja energian säästöön, ruoanlaittoon ja tiskaamiseen. Olen nauttinut erilaisia lihoja salaatin kera, muut tuotteet olen jättänyt rauhaan päivällisillä. Aamupalat ovat tuttuja jo entuudestaan, joten sen sijaan luettelen mitä söin viikonloppuna. Viikonloppuna söin lauantain reissulla Jyväskylään rintaleikettä vuohenjuustolla ja salaatilla, pidin siitä. Ennen sunnuntain finaalia, halusin testata Höyhtyän grillin kotikonnuillani Oulussa. Siellä osakseni sain jotenkin kummastusta ja useaan kertaan sain kertoa mitä haluan, annos maksoi enemmän kuin hampurilainen, vaikka siinä oli vähemmän tavaraa. Minun ei tarvitse mennä toista kertaa karppaajana kyseiseen paikkaan.
Painoin aamulla siis 102,5 kilogrammaa, tämä tekee pudotetuksi määräksi 13,5 kiloa, kovasti odotan seuraavaa askelta. Niin, minusta tuntuu hyvältä, kun painan vähemmän. Antaa itsevarmuutta lisää ja toivon, että se näkyisi. Mutta mikä on itseäsi tärkeämpää? Ystävät, tykätkää niistä olivat ne lihavia tai laihoja.
Rakkaudella,
Minä itse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti