tiistai 19. huhtikuuta 2011

Lahjoitetaan kilo mittanauhasta

AAMUPAINO: 109.1 KG
RAJAT: ÄRSYTTÄVYYSRAJA YLITETTY SANAN "JYTKY" OSALTA
-----------------------------------------------------------------
Urbaani ympäristö tarjoaa seikkailuja, maaseutu luo rauhallansa puolestaan aikaa. Aikaa itselle ja tutkiskelulle, hektisyys ei puske päälle läheskään yhtä kovasti. Tuskin olisin kaupungissa aloittanut toisenlaista elämää, liika houkutuksia ja liikaa houkuttelijoita. Autottamana ihmisenä en myöskään ihan helposti saa lähdetyksi kaupunkiin, enkä varsinkaan kun kaksi kertaa sieltä on pois muuttanut. Ennen kuljin bussilla töihin ja työmatkoihin meni jo pelkästään 2-3 tuntia, tämä kaikki aika oli pois itseltä. Sanotaan 'rankat työt vaatii rankat huvit' ja näinhän se olikin: alkoholi oli lähes ainoa keino nollata viikko eli luoda illuusio jostain todellisuutta suuremmasta. Nyt olen asunut paluumuuttajana maalla lähes seitsemän kuukautta ja kuusi se otti, että ymmärsi alkaa keksimään jotain harrastetta ja oikeaa sisältöä. Rutiininomainen tietokoneella istuminen on saanut osakseen nyt liikunnan ja parempaa ravintoa, koska minulla on aikaa, on aikaa omalle keholle ja mielelle.

Tänään reippailin, kuten lupailin, pidemmän lenkin. Oikeastaan ihan hyvä näin, sillä se oli juuri sopivan mittainen ja jaloissa tuntuu kivalta. Pakko todeta, kun suomalainen olen, että on todella nopeaa tämä päivien pidentyminen, jos mielii pimeällä lenkille, niin nyt on odotettava jo kymmenen jälkimainingeille.

Ravinnon olen mutustanut kanasta, möttösistä sekä salaatista. Päivän ravintosaanti oli hieman parempi kuin eilen. Tosin tänäänkin minulta jäi välistä lounas, koska keksin parempaa tekemistä sille ajalle. Palautin nopeasti paniikkiostokseni ja ostin yhtä paniikinomaisesti uudet kengät tilalle, aikaa vierähti 15 minuuttia, mutta säästöä tuli 60 euroa.

Ehkä tulisi tutustua pikku-hiljaa niihin karppauskirjoihin tai muihin teksteihin, niistä saisi ammennettua uutta, ettei vaan jossain vaiheessa tapahdu niin, että ideat alkavat loppumaan. Mutta jossittelut sikseen ja katsomaan, mitä unimaailmalla on annettavanaan! (Sillä yksikin yö se tarjoili jäätävässä painajaisessa hullun paljon herkkuja ja vanhasta tottumuksesta söin juhlissa kaikkea, ennen kuin tajusin virheeni!)

GRRR!
HENRIIKKA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti