26.5.2011 AAMUPAINO: 99,9 KG
27.5.2011 IHANUUS: JÄLLEENNÄKEMINEN!
---------------------------------------------------------------
Olen kaksin, en koskaan yksin. Aina on minä ja minun toinen puolisko Juhana. Julma Juhana on alter egoni, mutta ainoastaan itselle. Ei luovuttamista, ainoastaan itsekuria ja selkärankaa.
Kirjoitan päivän myöhässä ja päivän ajoissa. Eilen aamupainoni oli 99,9kg ja tulin kirjoittamaan miltä se tuntuu ja mitä nyt?
Kuusi tai seitsemän vuotta siitä on aikaa, kun tämän painon on kokenut. Luulen, että edellisen kerran näissä lukemissa ollessani, olin hyvin huolestunut painosta. Eilisen aamupunnituksessa oli riemukas, onnistunut ja tyytyväinen olo. Tuntuu siltä, että haluan huutaa koko maailmalle, kuinka yksi luku miljoonien joukosta saa minut asteen onnellisemmaksi. Parempaa ihmistä se ei vielä minusta tee, muuten kuin välillisesti. Kun olet onnellinen ja tyytyväinen, anna sen näkyä. Pieni hymy ja ilouutinen saattaa pelastaa muidenkin päivän, olettaen, että kanssaihmiset pystyvät riemuitsemaan toisen ilosta!
Tästä on hyvä jatkaa, minulla on tavoitteeseen vielä 10-12 kilogrammaa ja takana on kuitenkin reilusti yli puolet (16,1kg). Pienetkin askeleet saavuttavat päämäärän, kiire minulla ei ole, vaikka välillä sorrun yli-yrittämiseen.
Motivaatiota tuntuu löytyvän myös urheilun saralta. Kävimme eilen ystävien kanssa pelaamassa frisbeegolfia, ja teinpä lajiin myös pienimuotoisen satsauksen ostamalla välineitä. Tänään kävinm myös heittelemässä heti työt lopetettuani, kun 18 koria oli kierrettynä, kävin vielä reippaan 4 kilometrin lenkin pääsääntöisesti juoksemalla. Yllätyin hieman kuinka hyvin jaksoin hölkätä, vaikka alla olikin jo maastokävelyä n 5-6 kilometriä.Venyttelyt kun tein päälle, niin olo oli bueno!
Ravinto on pysynyt kahdessa lämpimässä ateriassa, lukuunottamatta torstain myöhäisiltaa, sillä kävin maistamassa (ahmimassa) ystäväni tekemää mahtavaa karppipitsaa! Masu olikin ihmeissään tulleesta ruokamäärästä ja näytti mielipiteensä vaa'alla aamupunnituksessa.
Nyt täytyy siirtyä paremmille laitumille tietokoneelta; olen ystäväni tykönä Siikajoella ja rakastan heidän miljöötä täällä saaressa. Joki, punainen mökki, vehreys, ystävyys ja musiikki. Tänne jäisin ainaaksi, jos voisin!
-Juhana
torstai 26. toukokuuta 2011
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Vatsa sisään, rinta ulos, kuvassa on tulos!
AAMUPAINO: 100,4 KG
ILTAPAINO: 100,8 KG
SUORITUS: TALVITURKKI HEITETTY!
----------------------------------------------------------------
Tervehdys toverini blogi! Olen kaivannut sinua niin, miettinyt sinua pari päivää jo kovastikkin. Eilen kävin jopa sinua tervehtimässä, mutta jouduin ottamaan tervehdykseni pois, koska epäröin kovasti. Tänään tulin siihen tulokseen, että et sinä maailmaani kaada, vaikka sinulle näytän yhden kuvan.
Olen laihtunut parhaani mukaan, aamulla olin pudotetuissa lukemissa 15,6 kilogrammaa. Huomenna voin painaa jo alle 100 kg, jos näin käy, lupaan käydä vierailulla! Olen päättänyt muuttaa ja muuttanutkin (olosuhteiden pakostakin) ruokailumääriä per vuorokausi: täst' edes syön kaksi lämmintä ateriaa mahdollisimman pitkällä aikavälillä. En tiedä miten sillä on vaikutusta painoni kehittymiseen, mutta seuratkaamme sitä jännityksellä.
Viimeisten terveisteni jälkeen olen käynyt urheilemassa neljästi. Sunnuntaina kävin lenkkeleimässä 9 kilometriä, pelaamassa hieman tennistä ja frisbeegolfia. Hukkasin silloin kiekon, minua harmitti. Tänään kävin sen neljännen kerran ja sen hetken vietin myöskin discgolfin parissa. Kävin myös jättämässä talviturkkini paikalliseen rapakkoon, sillä heitin yhden kiekon sinne. Vesi oli jäätävää, mutta mies oli jäätävämpi ja kesytti lammen ajan kanssa.
Olen syönyt loistavasti, ei retkahduksia ja notkahduksia. Itse asiassa olen tehostanut vähän syömisten seurantaa ja hiilarien tuijottamista, olen kaidalla polulla ja rehti itselleni. Vaikkakin maistoin n 5 gramman palaisen jotain piirakkaa, toivottavasti et suutu tai vihoittele.
Laitan sinulle tähän loppuun lupaamani uuden vertauskuvan itsestäni! Toivon, että sinulla on kaikki hyvin ja kiintolevysi ovat hyvin jäähdytetyt.
Ystäväsi,
Henri
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Tuhannesti kiitos
AAMUPAINO: 101,2 KG
ILTAPAINO: 103,0 KG
SANONTA: HUPS VAAN!
----------------------------------------------------------------
"Ei taida kestää laihdutus ensi vuoden kesälle, tuota menoa olet anorektisen laiha silloin", jotenkin näin kuului toverini lausahdus ja hän voi olla täysin oikeassa. Tosiaan, tänään paineltiin taas uusille lukemille ja pudotettuja kiloja on kertynyt 14,8!
Heräsin hauskuuteen tänään viideltä iltapäivällä, nukuttuani 14 tuntia. "Aamun" punnituslukemakin voi olla tästä syystä hieman vääristynyt, koska nesteet olivat vähissä pitkän yön jälkeen ja olin ollut kaksi vuorokautta lähes ravinnotta. Ravinnosta (tai sen vähäisyydestä) ovat vastanneet kahden edellisen päivän aikana pari makkaraa, pieni annos salaattia, meetwursti ja satsuma.
Tänään ryhdistäydyin ja päätin valmistaa itselleni kanakeittoa ystävän innoittamana. Keittoon käytin aineksina: pakastettuja wok-vihanneksia n 300-400g, yhden oranssin paprikan, yhden sipulin, kolme valkosipulin kynttä, 3/4 pakettia Koskenlaskija -juustoa, 500-600 grammaa suikaloitua broilerin lihaa, n 4-5 dl kuohukermaa, 6-10dl vettä, lihaliemikuution ja mausteita. Miltäkö moinen satsi maistuu? Noh, mitä kerman ja juuston sekä broiskun määrästä pystyi odottamaan, niin helvetin hyväähän se oli!
Liikuntapuoli on painottunut lähinnä frisbeegolfin pariin ja sen mukana tuomaan liikkumiseen. Lenkkipolulle minun täytyisi pikku-hiljaa jo palata, edelliskerrasta on vierähtänyt jo kauan. Ei sillä etteikö frisbeegolfin parissa tulisi lenkkeiltyä, mutta kaipaan yhtäkestoista suoritusta korkeammalla sykkeellä.
Tänään pyörähdin nauttimassa myös pubien alkoholittomista antimista ja ihmisistä.
Ei voi kun todeta, että maailma on tuolla ja ihmisten seuraaminen on ihanaa puuhaa!
Tämä päivitys oli tylsä, MUTTA ISO KIITOS KAIKILLE, JOIDEN ANSIOSTA TÄTÄ BLOGIA ON LUETTU JO YLI TUHAT (1000) KERTAA!
-HENKKA
ILTAPAINO: 103,0 KG
SANONTA: HUPS VAAN!
----------------------------------------------------------------
"Ei taida kestää laihdutus ensi vuoden kesälle, tuota menoa olet anorektisen laiha silloin", jotenkin näin kuului toverini lausahdus ja hän voi olla täysin oikeassa. Tosiaan, tänään paineltiin taas uusille lukemille ja pudotettuja kiloja on kertynyt 14,8!
Heräsin hauskuuteen tänään viideltä iltapäivällä, nukuttuani 14 tuntia. "Aamun" punnituslukemakin voi olla tästä syystä hieman vääristynyt, koska nesteet olivat vähissä pitkän yön jälkeen ja olin ollut kaksi vuorokautta lähes ravinnotta. Ravinnosta (tai sen vähäisyydestä) ovat vastanneet kahden edellisen päivän aikana pari makkaraa, pieni annos salaattia, meetwursti ja satsuma.
Tänään ryhdistäydyin ja päätin valmistaa itselleni kanakeittoa ystävän innoittamana. Keittoon käytin aineksina: pakastettuja wok-vihanneksia n 300-400g, yhden oranssin paprikan, yhden sipulin, kolme valkosipulin kynttä, 3/4 pakettia Koskenlaskija -juustoa, 500-600 grammaa suikaloitua broilerin lihaa, n 4-5 dl kuohukermaa, 6-10dl vettä, lihaliemikuution ja mausteita. Miltäkö moinen satsi maistuu? Noh, mitä kerman ja juuston sekä broiskun määrästä pystyi odottamaan, niin helvetin hyväähän se oli!
Liikuntapuoli on painottunut lähinnä frisbeegolfin pariin ja sen mukana tuomaan liikkumiseen. Lenkkipolulle minun täytyisi pikku-hiljaa jo palata, edelliskerrasta on vierähtänyt jo kauan. Ei sillä etteikö frisbeegolfin parissa tulisi lenkkeiltyä, mutta kaipaan yhtäkestoista suoritusta korkeammalla sykkeellä.
Tänään pyörähdin nauttimassa myös pubien alkoholittomista antimista ja ihmisistä.
Ei voi kun todeta, että maailma on tuolla ja ihmisten seuraaminen on ihanaa puuhaa!
Tämä päivitys oli tylsä, MUTTA ISO KIITOS KAIKILLE, JOIDEN ANSIOSTA TÄTÄ BLOGIA ON LUETTU JO YLI TUHAT (1000) KERTAA!
-HENKKA
tiistai 17. toukokuuta 2011
Pihkainen rölli
AAMUPAINO: 102,5 KG
ILTAPAINO: 103,0 KG
-----------------------------------------------------------
Tässä kohtaa minun pitäisi aloittaa jotenkin loistokkaasti, pitäisi kirjoittaa semmoinen älynväläys, että se imaisisi lukijan ahmimaan aivoituksiani. Tänään en kykene siihen, en edes keskinkertaisesti kuten aiemmin. Suoraan sanottuna, miksi minun edes täytyisi? Alunperinhän halusin kirjoittaa tätä blogia itselleni, halusin seurata miten painoni ja ajatusmaailmani kehittyvät projektin edetessä. Pikku-hiljaa se on väistynyt ja olen alkanut kirjoittamaan muille, en niinkään itselleni. Tämä taas saa minut hiomaan keskinkertaisella äidinkielelläni lauseita ja virkkeitä kerta toisensa jälkeen, stressaannun. Lopetan sen ja kirjoitan tänään itselleni.
Olen kuljeskellut tänään metsissä juosten ja kävellen muovisten kiekkojen perässä, huutaen perkelettä ja saatanaa avuksi tai epäonneksi, miten vain. Olen kulkenut päin ryteikköjä, soita, mäkiä ja mantuja kymmenen kilometrin matkan. Jalkani kiittävät minua, hiuksistakin löysin pihkaa ja korvasta hiekkaa. Onnistumisia sanoisin.
Painoindeksini on laskenut neljä pykälää aina 29,95:een asti, sanovat minun olevan enää lievästi lihava. Olen ylpeä itsestäni, niin ylpeä, että uskalsin tänään syödä pitsaa. "Pitsaa nyt karppaaja mennyt ostamaan" -ajattelen, kuinkas muutenkaan, toki siitä hieman huonoa omatuntoa podin. Mutta pitsa ei ollut mikä tahansa tusinalätty, vaan aiemmin mainitsemani italialaiskiekko, joka suli minun suuhuni, rakkautta sanoisin. Rakkaudeksi kutsuisin myös oluen makua, se muistikuva minut kirvoitti juomaan viikonloppuna. Ainiin, ja jääkiekko myös. Nautin yhteensä kaksi alkoholitonta vaaleaa Nikolaita, mies ja olut, olut miehessä.
Kotona olen panostanut pelkotiloihin ja energian säästöön, ruoanlaittoon ja tiskaamiseen. Olen nauttinut erilaisia lihoja salaatin kera, muut tuotteet olen jättänyt rauhaan päivällisillä. Aamupalat ovat tuttuja jo entuudestaan, joten sen sijaan luettelen mitä söin viikonloppuna. Viikonloppuna söin lauantain reissulla Jyväskylään rintaleikettä vuohenjuustolla ja salaatilla, pidin siitä. Ennen sunnuntain finaalia, halusin testata Höyhtyän grillin kotikonnuillani Oulussa. Siellä osakseni sain jotenkin kummastusta ja useaan kertaan sain kertoa mitä haluan, annos maksoi enemmän kuin hampurilainen, vaikka siinä oli vähemmän tavaraa. Minun ei tarvitse mennä toista kertaa karppaajana kyseiseen paikkaan.
Painoin aamulla siis 102,5 kilogrammaa, tämä tekee pudotetuksi määräksi 13,5 kiloa, kovasti odotan seuraavaa askelta. Niin, minusta tuntuu hyvältä, kun painan vähemmän. Antaa itsevarmuutta lisää ja toivon, että se näkyisi. Mutta mikä on itseäsi tärkeämpää? Ystävät, tykätkää niistä olivat ne lihavia tai laihoja.
Rakkaudella,
Minä itse
ILTAPAINO: 103,0 KG
-----------------------------------------------------------
Tässä kohtaa minun pitäisi aloittaa jotenkin loistokkaasti, pitäisi kirjoittaa semmoinen älynväläys, että se imaisisi lukijan ahmimaan aivoituksiani. Tänään en kykene siihen, en edes keskinkertaisesti kuten aiemmin. Suoraan sanottuna, miksi minun edes täytyisi? Alunperinhän halusin kirjoittaa tätä blogia itselleni, halusin seurata miten painoni ja ajatusmaailmani kehittyvät projektin edetessä. Pikku-hiljaa se on väistynyt ja olen alkanut kirjoittamaan muille, en niinkään itselleni. Tämä taas saa minut hiomaan keskinkertaisella äidinkielelläni lauseita ja virkkeitä kerta toisensa jälkeen, stressaannun. Lopetan sen ja kirjoitan tänään itselleni.
Olen kuljeskellut tänään metsissä juosten ja kävellen muovisten kiekkojen perässä, huutaen perkelettä ja saatanaa avuksi tai epäonneksi, miten vain. Olen kulkenut päin ryteikköjä, soita, mäkiä ja mantuja kymmenen kilometrin matkan. Jalkani kiittävät minua, hiuksistakin löysin pihkaa ja korvasta hiekkaa. Onnistumisia sanoisin.
Painoindeksini on laskenut neljä pykälää aina 29,95:een asti, sanovat minun olevan enää lievästi lihava. Olen ylpeä itsestäni, niin ylpeä, että uskalsin tänään syödä pitsaa. "Pitsaa nyt karppaaja mennyt ostamaan" -ajattelen, kuinkas muutenkaan, toki siitä hieman huonoa omatuntoa podin. Mutta pitsa ei ollut mikä tahansa tusinalätty, vaan aiemmin mainitsemani italialaiskiekko, joka suli minun suuhuni, rakkautta sanoisin. Rakkaudeksi kutsuisin myös oluen makua, se muistikuva minut kirvoitti juomaan viikonloppuna. Ainiin, ja jääkiekko myös. Nautin yhteensä kaksi alkoholitonta vaaleaa Nikolaita, mies ja olut, olut miehessä.
Kotona olen panostanut pelkotiloihin ja energian säästöön, ruoanlaittoon ja tiskaamiseen. Olen nauttinut erilaisia lihoja salaatin kera, muut tuotteet olen jättänyt rauhaan päivällisillä. Aamupalat ovat tuttuja jo entuudestaan, joten sen sijaan luettelen mitä söin viikonloppuna. Viikonloppuna söin lauantain reissulla Jyväskylään rintaleikettä vuohenjuustolla ja salaatilla, pidin siitä. Ennen sunnuntain finaalia, halusin testata Höyhtyän grillin kotikonnuillani Oulussa. Siellä osakseni sain jotenkin kummastusta ja useaan kertaan sain kertoa mitä haluan, annos maksoi enemmän kuin hampurilainen, vaikka siinä oli vähemmän tavaraa. Minun ei tarvitse mennä toista kertaa karppaajana kyseiseen paikkaan.
Painoin aamulla siis 102,5 kilogrammaa, tämä tekee pudotetuksi määräksi 13,5 kiloa, kovasti odotan seuraavaa askelta. Niin, minusta tuntuu hyvältä, kun painan vähemmän. Antaa itsevarmuutta lisää ja toivon, että se näkyisi. Mutta mikä on itseäsi tärkeämpää? Ystävät, tykätkää niistä olivat ne lihavia tai laihoja.
Rakkaudella,
Minä itse
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
PS. Housut eivät pysy ilman vyötä jalassa!
AAMUPAINO: 104,0 KG
OUT: JÄÄKIEKKOAIHEISET STATUSPÄIVITYKSET FACEBOOKISSA
------------------------------------------------------------------
Karppaaminen on vaarallinen laji, erityisesti salaatin teon jälkituotteena syntyvä tiski. Jos sinulla on tiskikone, jätä tiski koneen pestäväksi, älä yritä käsinpesua kuten minä. Noh, mitään draamaattista ei ole sattunut, viilsin ainoastaan itseäni terävällä Fiskarsilla kynnen alle ikävästi. Minä, joka kaikkoan verta ja sen näkeminen saa minut pyörryksiin, jouduin lievään paniikkiin veren pulputessa eikä EA-kurssilla opitut taidot tulleetkaan heti mieleen. Sen sijaan, että olisin puristanut sormea ja nostanut hieman koholleen, työnsin sen alle juoksevan vesihanan. Siinä hetken ja toisen mietittyäni, muistin kuinka toimia. Jos sattuisi joskus jokin oikea tapaturma, parempi minun pyörtyneenä olla ja muiden hoitaa auttaminen.
Tänään tuli 12. porras saavutettua eli kaksitoista pudotettua kilogrammaa, hyvä minä! Edelleen on silti pakko alleviivata ja korostaa: ihmiset, jos syötte karppaamalla tai miten vaan, muistakaa syödä säännöllisesti! Minä olen ollut jälleen tuhma, syönyt liian vähän ja elimistö on varmaan vetänyt itsensä säästöliekille. Eilen sitten otin ja tankkasin oikein urakalla kanasalaattia iltaan ja aamuun, tortillatavaraa ilman tortillaa lounaaksi. Kroppa tykkäsi ja aineenvaihdunta kiihdytti tahtiaan, paino lähti nousujohteesta laskuun.
Toinen hymyä aiheuttava asia on tänään ollut pitkä kuntoilusessio, joka sisälsi liikuntana frisbeegolfia ja tennistä. Tenniskauden avauksesta olen erityisen iloinen ja oli mahtava muiluttaa pitkän talven jälkeen vihreätä pomppupalloa. Pallo pääsi muiluttamaan yhteen kertaan minuakin, se ei käyttäytynyt odotetulla tavalla ja aiheutti suunnatonta kipua sekä lamaannustilan osuessaan minua nivusiin, sitä uikutuksen määrää hrrr.... Illan saldoksi jäi tie-breakin jälkeen voitettu (lyhyt) tennismatsi ja yksi voitettu frisbeegolftaisto, aikaa näihin suorituksiin taisi hujahtaa n 3 tuntia ja jaloissa tuntuu! Huomenna edessä on odotettavissa televisio ja pehmeä sohva.
Muita mainittavia asioita kuluneista ma-ke päivistä; tiistaina oli myös frisbeegolf sämähdys, maanantaina syntyi uusi karppi, joka on yksi tämänkin blogin lukija, joten tsempit hänelle! Lisäksi kanasalaatti on oikein hyvää! Jos en ole maininnut, niin olen ostanut muuten jääkaappiin Hesburgerin valkosipulimajoneesia, joissa hiilareita taitaa olla kuuden kieppeillä ja maku on taivaallinen. Sanokaa mitä sanotte, mutta siitä en taida luopua hetkeen!
Lämmintä huomista ja vihreätä teetä,
Henri Hipitius
OUT: JÄÄKIEKKOAIHEISET STATUSPÄIVITYKSET FACEBOOKISSA
------------------------------------------------------------------
Karppaaminen on vaarallinen laji, erityisesti salaatin teon jälkituotteena syntyvä tiski. Jos sinulla on tiskikone, jätä tiski koneen pestäväksi, älä yritä käsinpesua kuten minä. Noh, mitään draamaattista ei ole sattunut, viilsin ainoastaan itseäni terävällä Fiskarsilla kynnen alle ikävästi. Minä, joka kaikkoan verta ja sen näkeminen saa minut pyörryksiin, jouduin lievään paniikkiin veren pulputessa eikä EA-kurssilla opitut taidot tulleetkaan heti mieleen. Sen sijaan, että olisin puristanut sormea ja nostanut hieman koholleen, työnsin sen alle juoksevan vesihanan. Siinä hetken ja toisen mietittyäni, muistin kuinka toimia. Jos sattuisi joskus jokin oikea tapaturma, parempi minun pyörtyneenä olla ja muiden hoitaa auttaminen.
Tänään tuli 12. porras saavutettua eli kaksitoista pudotettua kilogrammaa, hyvä minä! Edelleen on silti pakko alleviivata ja korostaa: ihmiset, jos syötte karppaamalla tai miten vaan, muistakaa syödä säännöllisesti! Minä olen ollut jälleen tuhma, syönyt liian vähän ja elimistö on varmaan vetänyt itsensä säästöliekille. Eilen sitten otin ja tankkasin oikein urakalla kanasalaattia iltaan ja aamuun, tortillatavaraa ilman tortillaa lounaaksi. Kroppa tykkäsi ja aineenvaihdunta kiihdytti tahtiaan, paino lähti nousujohteesta laskuun.
Toinen hymyä aiheuttava asia on tänään ollut pitkä kuntoilusessio, joka sisälsi liikuntana frisbeegolfia ja tennistä. Tenniskauden avauksesta olen erityisen iloinen ja oli mahtava muiluttaa pitkän talven jälkeen vihreätä pomppupalloa. Pallo pääsi muiluttamaan yhteen kertaan minuakin, se ei käyttäytynyt odotetulla tavalla ja aiheutti suunnatonta kipua sekä lamaannustilan osuessaan minua nivusiin, sitä uikutuksen määrää hrrr.... Illan saldoksi jäi tie-breakin jälkeen voitettu (lyhyt) tennismatsi ja yksi voitettu frisbeegolftaisto, aikaa näihin suorituksiin taisi hujahtaa n 3 tuntia ja jaloissa tuntuu! Huomenna edessä on odotettavissa televisio ja pehmeä sohva.
Muita mainittavia asioita kuluneista ma-ke päivistä; tiistaina oli myös frisbeegolf sämähdys, maanantaina syntyi uusi karppi, joka on yksi tämänkin blogin lukija, joten tsempit hänelle! Lisäksi kanasalaatti on oikein hyvää! Jos en ole maininnut, niin olen ostanut muuten jääkaappiin Hesburgerin valkosipulimajoneesia, joissa hiilareita taitaa olla kuuden kieppeillä ja maku on taivaallinen. Sanokaa mitä sanotte, mutta siitä en taida luopua hetkeen!
Lämmintä huomista ja vihreätä teetä,
Henri Hipitius
maanantai 9. toukokuuta 2011
"Astuu ihminen tyhjän päälle syntymään uudestaan"
AAMUPAINO: 104,4 KG
ILTAPAINO: 105,0 KG
SUOSITUS: http://www.ajanhenki.com/
--------------------------------------------------------------
Tervehdys blogi ja hassut lukijani, päivitystahtini näyttää hidastuvan hidastumistaan. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, kyllä se tästä vielä suttusemmaksi menee.
Edelliskerran jälkeen olen ehtinyt pudottaa painoa miltei pari kiloa ja muutoinkin harrastelemaan. Kuntoilun suhteen viikko on muodostunut niin hyötyliikunnasta kuin "oikeasta" liikunnasta. Syömisiä on harjoitettu niin kotona, ravinteelissa kuin vieraissa paikoissa kohtuu menestyksekkäästi. Aloitetaan vaikka liikunnasta ja lihaksista.
Olen käynyt tällä viikolla tekemässä kolme eripituista lenkkiä, pari reippaan kahdeksan kilometrin kävelyjuoksupyrähystä ja yhden lyhyemmän. Lyhyin lenkki (n 5km) tuli tehtyä tänään sen jälkeen, kun olimme olleet pelaamassa vajaan tunnin frisbeegolfia. Frisbeegolf on itsessään ihan mukava laji ja lisämaustetta siihen toi, kun sinkoili juosten pitkin metsiä, pururatoja, mäkiä ja ryteikköjä. Eilen ja toissapäivänä olen kylvänyt perunaa tai kuten ouluksi sanotaan 'pannut pottua maaha' mummolassani muutamia tunteja, itse kylvö ja maanmuokkaus käy hyvästä fyysisestä harjoitteesta kenelle tahansa. Hieman virheasentojakin matkalla saattoi tulla, koska tällä hetkellä tuntuu kuin takareisissä ja polvitaipeessa olisi omenoita lihasten sijaan, hieman jäykkyyttä ja arkuutta siis on. Muutoin fyysinen olo on hyvä ja tuntuu, että kiipeäisin vaikka mt Kilimanjarolle käsilläni.
Syömisten suhteen olen ollut perus-henri, ateriakoot ja tiheys ovat vaihdelleet hieman. Keskiviikon ja torstain ateriat koostuivat lähinnä kanasta, salaatista, pekonista ja kanamunista. Nyt viikonlopun aikana on mennyt muutakin. Maalla ollessani tein viikonloppu-munakkaan ja runsaasti salaattia, satsumoita ja juustoa jälkkäriksi.
Eilen saavuttuani kotimaisemiin kävin ystäväni kanssa uudessa italialaisessa ravintola Trattoria Barolossa Oulun Pakkahuoneenkadulla. Nautin grillattua naudan ulkofileetä kera salaatin, ja ensimmäistä kertaa sitten aloituksen jälkeen, pistelin poskeeni palan vaaleata valkosipulileipää, hui. Maistoin myös ystävältäni pizza prosciutto e rucolaa, joka oli suorastaan taivaallista! Pizza sisältäsi tomaattikastiketta, mozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa, parmesan-juustoa, tuoretta tomaattia. Mikä huomioitavaa, kun kyseessä on aito italialainen paikka, niin pohja oli suhteellisen ohut ja lätty sopii kyllä karppaajallekkin. Käynnistä jäi kokonaisuudessa hyvä maku suuhun ja vatsa oli tyytyväinen loppuillan!
Eilisillan ulkoaterian jälkeen kävimme pyörimässä myös muutamassa kuppilassa ja minä poika join miehekkäästi kaljaa tuopista sekä tölkistä, tosin alkoholitonta, mutta maultaan erinomaista ja viritti sopivasti lätkätunnelmaan! Kun ottelun jälkeen sitten tulin kaupungista pois, kävin myös kotikuntani paikallisessa: meno oli sen mukaista ja useaan kertaan ihmiset saivat minut hymyilemään käytöksellään. Tänään on sitten sulateltu muutamaa ekstra-hiilaria ja syöty niukasti: pari sataa grammaa naudan kylmäsavupaistia, porkkanaa, muutaman tomaatti ja satsuma.
Tässä vaiheessa pahoittelut tekstin sekavuudesta ja epämielekkyydestä, mutta tähän tulimme. Nyt täytyy siirtyä vaakaan ja aamulla vaa'alle, sillä 12 kiloa menee huomenna todennäköisesti rikki!
Hyvää joulua,
HENRI
ILTAPAINO: 105,0 KG
SUOSITUS: http://www.ajanhenki.com/
--------------------------------------------------------------
Tervehdys blogi ja hassut lukijani, päivitystahtini näyttää hidastuvan hidastumistaan. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, kyllä se tästä vielä suttusemmaksi menee.
Edelliskerran jälkeen olen ehtinyt pudottaa painoa miltei pari kiloa ja muutoinkin harrastelemaan. Kuntoilun suhteen viikko on muodostunut niin hyötyliikunnasta kuin "oikeasta" liikunnasta. Syömisiä on harjoitettu niin kotona, ravinteelissa kuin vieraissa paikoissa kohtuu menestyksekkäästi. Aloitetaan vaikka liikunnasta ja lihaksista.
Olen käynyt tällä viikolla tekemässä kolme eripituista lenkkiä, pari reippaan kahdeksan kilometrin kävelyjuoksupyrähystä ja yhden lyhyemmän. Lyhyin lenkki (n 5km) tuli tehtyä tänään sen jälkeen, kun olimme olleet pelaamassa vajaan tunnin frisbeegolfia. Frisbeegolf on itsessään ihan mukava laji ja lisämaustetta siihen toi, kun sinkoili juosten pitkin metsiä, pururatoja, mäkiä ja ryteikköjä. Eilen ja toissapäivänä olen kylvänyt perunaa tai kuten ouluksi sanotaan 'pannut pottua maaha' mummolassani muutamia tunteja, itse kylvö ja maanmuokkaus käy hyvästä fyysisestä harjoitteesta kenelle tahansa. Hieman virheasentojakin matkalla saattoi tulla, koska tällä hetkellä tuntuu kuin takareisissä ja polvitaipeessa olisi omenoita lihasten sijaan, hieman jäykkyyttä ja arkuutta siis on. Muutoin fyysinen olo on hyvä ja tuntuu, että kiipeäisin vaikka mt Kilimanjarolle käsilläni.
Syömisten suhteen olen ollut perus-henri, ateriakoot ja tiheys ovat vaihdelleet hieman. Keskiviikon ja torstain ateriat koostuivat lähinnä kanasta, salaatista, pekonista ja kanamunista. Nyt viikonlopun aikana on mennyt muutakin. Maalla ollessani tein viikonloppu-munakkaan ja runsaasti salaattia, satsumoita ja juustoa jälkkäriksi.
Eilen saavuttuani kotimaisemiin kävin ystäväni kanssa uudessa italialaisessa ravintola Trattoria Barolossa Oulun Pakkahuoneenkadulla. Nautin grillattua naudan ulkofileetä kera salaatin, ja ensimmäistä kertaa sitten aloituksen jälkeen, pistelin poskeeni palan vaaleata valkosipulileipää, hui. Maistoin myös ystävältäni pizza prosciutto e rucolaa, joka oli suorastaan taivaallista! Pizza sisältäsi tomaattikastiketta, mozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa, parmesan-juustoa, tuoretta tomaattia. Mikä huomioitavaa, kun kyseessä on aito italialainen paikka, niin pohja oli suhteellisen ohut ja lätty sopii kyllä karppaajallekkin. Käynnistä jäi kokonaisuudessa hyvä maku suuhun ja vatsa oli tyytyväinen loppuillan!
Eilisillan ulkoaterian jälkeen kävimme pyörimässä myös muutamassa kuppilassa ja minä poika join miehekkäästi kaljaa tuopista sekä tölkistä, tosin alkoholitonta, mutta maultaan erinomaista ja viritti sopivasti lätkätunnelmaan! Kun ottelun jälkeen sitten tulin kaupungista pois, kävin myös kotikuntani paikallisessa: meno oli sen mukaista ja useaan kertaan ihmiset saivat minut hymyilemään käytöksellään. Tänään on sitten sulateltu muutamaa ekstra-hiilaria ja syöty niukasti: pari sataa grammaa naudan kylmäsavupaistia, porkkanaa, muutaman tomaatti ja satsuma.
Tässä vaiheessa pahoittelut tekstin sekavuudesta ja epämielekkyydestä, mutta tähän tulimme. Nyt täytyy siirtyä vaakaan ja aamulla vaa'alle, sillä 12 kiloa menee huomenna todennäköisesti rikki!
Hyvää joulua,
HENRI
tiistai 3. toukokuuta 2011
Sano potulle ei!
AAMUPAINO: 106,2 KG
TURHUUS: 3 dl VETTÄ NÄPPÄIMISTÖLLÄ JA PÖYDÄLLÄ ON PALJON VETTÄ
-----------------------------------------------------------------
Tässä istun pienempänä kuin vuosiin, enkä mitään voi - paitsi hymyillä.
Jokunen vuorokausi kulunut aiemmasta päivityksestä, johtuen kaiketi siitä, ettei ole ollut oikein jutun juurta.
Sunnuntai meni leppoisissa tunnelmissa hengaillen ja leffailen (ja vähemmän leppoisasti lenkkeilen). Lenkki oli äärimmäisen vaikea; tuntui pahalta sisäelimissä, ikään kuin keuhkot ja sydän olisi halunneet tulla kylkiluiden läpi. Tämä ei jättänyt eiliselle oikein motivaatiota lenkin suorittamiseen perinteiseen tapaan, vaan kävimme liikkumassa luonnossa kamerapartiona. Oli muutakin porkkanaa kuin parempi kunto, mutta ne porkkanat jäi poimimatta, kiitos arkojen lintujen.
Syömisten suhteen olen hieman höllännyt eli olen syönyt jopa jonkin kerran tietämättä hiilihydraattien määrää. Enemmän olen luottanut tietouteen koostumuksista ja tekotapoihin, pari kertaa olen käynyt syömässä myös ulkonakin sitten viime postauksen. Toisella kertaa kävin ihan kotogrillillä ja tilasin täyslihahampurilaisen ilman sämpylää, käytännössähän se oli salaatti pihvillä ja cheddarjuustolla. Toisella kertaa kävin Oulun keskustassa sijaitsevassa Kauppuri 5:ssa, mutustelin Heinäpään Teurastajan. Kyseessä on karppaajan erikoinen: "Pihvi, cheddar, pekoni, oluessa haudutettua possunniskaa ja paahtopaistia, tulinen bb. Tarjoilemme kyseisen lihamäärän salaattipedillä, eikä annos sisällä leipää laisinkaan." Annos oli riittävän kokoinen, maittava ja hintansa väärti (10€).
Suunnitelmissa on jatkaa kuntoiluhommia huomenissa, kun vireystaso on parempi. Aikakin riittää paremmin, sillä tänään olen vääntänyt parille päivälle valmiiksi salaatin ja kanaa, joten ruoanlaitostakaan ei tarvitse huolta kantaa. Ilmojen lämpenemistä tässä toivoisi jo hieman, tämmöinen +2 ja 5 m/s puhaltava pohjoistuuli saa olon epämukavaksi ulkoilmassa.
Mutta sinulle mukavata päivää huomiselle, ja jos vielä epäröit ja haluat tiputtaa painoa, kokeile vähähiilihydraattista ruokavaliota!
Turrturr,
Henri
TURHUUS: 3 dl VETTÄ NÄPPÄIMISTÖLLÄ JA PÖYDÄLLÄ ON PALJON VETTÄ
-----------------------------------------------------------------
Tässä istun pienempänä kuin vuosiin, enkä mitään voi - paitsi hymyillä.
Jokunen vuorokausi kulunut aiemmasta päivityksestä, johtuen kaiketi siitä, ettei ole ollut oikein jutun juurta.
Sunnuntai meni leppoisissa tunnelmissa hengaillen ja leffailen (ja vähemmän leppoisasti lenkkeilen). Lenkki oli äärimmäisen vaikea; tuntui pahalta sisäelimissä, ikään kuin keuhkot ja sydän olisi halunneet tulla kylkiluiden läpi. Tämä ei jättänyt eiliselle oikein motivaatiota lenkin suorittamiseen perinteiseen tapaan, vaan kävimme liikkumassa luonnossa kamerapartiona. Oli muutakin porkkanaa kuin parempi kunto, mutta ne porkkanat jäi poimimatta, kiitos arkojen lintujen.
Syömisten suhteen olen hieman höllännyt eli olen syönyt jopa jonkin kerran tietämättä hiilihydraattien määrää. Enemmän olen luottanut tietouteen koostumuksista ja tekotapoihin, pari kertaa olen käynyt syömässä myös ulkonakin sitten viime postauksen. Toisella kertaa kävin ihan kotogrillillä ja tilasin täyslihahampurilaisen ilman sämpylää, käytännössähän se oli salaatti pihvillä ja cheddarjuustolla. Toisella kertaa kävin Oulun keskustassa sijaitsevassa Kauppuri 5:ssa, mutustelin Heinäpään Teurastajan. Kyseessä on karppaajan erikoinen: "Pihvi, cheddar, pekoni, oluessa haudutettua possunniskaa ja paahtopaistia, tulinen bb. Tarjoilemme kyseisen lihamäärän salaattipedillä, eikä annos sisällä leipää laisinkaan." Annos oli riittävän kokoinen, maittava ja hintansa väärti (10€).
Suunnitelmissa on jatkaa kuntoiluhommia huomenissa, kun vireystaso on parempi. Aikakin riittää paremmin, sillä tänään olen vääntänyt parille päivälle valmiiksi salaatin ja kanaa, joten ruoanlaitostakaan ei tarvitse huolta kantaa. Ilmojen lämpenemistä tässä toivoisi jo hieman, tämmöinen +2 ja 5 m/s puhaltava pohjoistuuli saa olon epämukavaksi ulkoilmassa.
Mutta sinulle mukavata päivää huomiselle, ja jos vielä epäröit ja haluat tiputtaa painoa, kokeile vähähiilihydraattista ruokavaliota!
Turrturr,
Henri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)