Itsensä yllättämistä

Edellisessä merkinnässäni mainitsin, että on liian aikaista puhua ruokavaliostani, mutta tässä merkinnässä joudun syömään jo sanani. En ole perehtynyt karppauksen saloihin, mutta pyrin siihen, että noudatan vähähiilihydraattisempaa ruokavaliota ja seuraan mihin se vie.  

Silmät avattuani, ensimmäinen ajatus oli, että pakko saada ruokaa. Olin nimittäin syönyt kahden edellisen vuorokauden aikana kaksi lämmintä ateriaa, joista toinen oli vielä minikokoa ja muutoinkin olin jättänyt väliin raskaat ilta- ja aamupalat. Olo oli ja oli ollut suhteellisen voimaton, kroppa huusi suorastaan energiaa ja silloinhan sitä on annettava.

Lompsin jääkaapille ja valinnanvara oli aika pieni, täytyi tyytyä jogurttiin. Hetken kummastelin purkin kyljestä ravintoarvoja ja mietin, että olisiko tänään hyvä päivä aloittaa. Päivällä mietteet vahvistuivat, oli aika siirtyä käytäntöön. Kävin ruokailemassa työpaikan ravintolassa, ja takaraivossa oli ajatus: vähän hiilihydraatteja! Sulloin lautasen puolilleen salaattia ja otin kaveriksi vähän jauhelihakastiketta. Normaalisti tarjottimelle päätyisi myös useampi leipäpala, perunaa (tai vastaavaa lisuketta), mehua ja jälkiruoka. Lisäksi minulla on ollut tapana kittailla nuita viheliäisiä energiajuomia sekä limuja, useasti on tullut myös ostettua jokin suklaapatukka kaveriksi. Vaan ei enää tästä lähtien, vähähiilihydraattinen ruokavalio, tervetuloa!

Töistä lähtiessäni tiesin, että kotona kaikki sisältää paljon hiilareita, joten on aika kipaista kaupasta. Aikani tutkiskeltua ja mietittyä foorumeiden ruokaohjeita, mukaani kaupasta tarttui: kanamunia, vihanneksia, itämaisia wokkivihanneksia ja aski tupakkakääryleitä. En ole sitä maininnutkaan; tupakka varjostaa elämääni eikä jätä rauhaan. Viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt kahdesti jättää sen pois, tuloksena n 4,5kk (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) savutonta elämää. Mutta takaisin ruokaan, kotoa pakkasesta löytyi broilersuikaileita wokkivihannesten kaveriksi, kypsensin ja maustoin tulisesti. Hyvin kyseenalaisen näköistä settiä tuli, mutta oikein maittavaa oli!

Päivällisen jälkeen puhelin soi ja oli aika liikkua. Edessä oli sulkapalloa ennalta määrittelemättömän minuuttimäärän verran. Pelin pituudeksi muodostui 50 minuuttia ja hikihän se pelatessa, tosin tällä kertaa ei vetänyt miestä sippiin kuten edellisellä kerralla. Tämä selittynee sillä, että tässä on venyttelyt jääneet vähän vähemmälle ja toinen jalka oli melko kankea, joka vaikutti liikkumiseen kohtalaisesti. Mutta pääasia oli, että tuli käytyä ja mieli on mitä parhain! Nyt on silti aika siirtyä lempiharrastukseni pariin ja väkertää jonkinsortin iltapala, kiitos ja heeeei.

Oikein terveellistä päivänjatkoa toivotellen,

FoodLover24 =D

---------------------------------

Hieman päivän lukuja: 

Ravinto: (arvot viitteellisiä)

-Hiilihydraatit n 38g (ilman iltapalaa)

-n 800 kcal (ilman iltapalaa)

Liikunta:

-50 minuuttia sulkapalloa
Aamupaino:
114 kg

Hipin rasvat lentoon!

NIMI: ANONYYMI PASIFISTI HIPPI

IKÄ: 24 VUOTTA

SIVILISÄÄTY: NAIMATON

Ihmisessä on alkuvoimaa, vanhoista kuvista tulee kaipuu entiseen ja kun huomaa muutoksen sekä ymmärtää sen, on aika reagoida!

Siispä:

Viime päivien ja viikkojen aikana minuun on puraissut tuo unheutunut urheilukärpänen, myötävaikutuksena tähän on huomion kiinnittyminen rappeutuneeseen ruumiiseen ja vanhojen valokuvien selailu, joisssa sitä huomaa olleensa ihan ihmisen näköinen.

Kaikki lähti joitain viikkoja sitten, kun innostuin ostamaan uudet sisäpelikengät ja sulkapallomailan. Tämän jälkeen välittömästi sairastuin ja pelit jäi sikseen. Kyseinen vaiva on minulla uusiutuva, joka on estänyt jo lähes vuoden muutoinkin normaalin elämän, mutta olen ajatellut, että pakko on vaan yrittää

Olen yrittänyt löytää sisältöä elämään milloin mistäkin, esim. alkoholista, rahapeleistä, työstä, musiikista ja niin edelleen. Osa näistä sisällöntuottajista on ollut paheellisia ja olenkin kelaillut, että elämä menee hukkaan ja kuolen nuorena, jos samaan malliin jatkan. Niinpä tein 8 kuukautta sitten päätöksen, että olen vuoden juomatta alkoholia ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin jatkaa sitä hamaan loppuun asti. Rahapelien kanssa olen yrittänyt parhaani, mutta ajoittain repsahdan ja rahaa kuluu. Työnteko on välttämätön hyvä tai paha, miten sen haluaa ottaa, mutta silläkään ei kaikkea aikaansa pysty täyttämään. Musiikki tai sen kuuntelu auttaa minua pakenemaan ja antaa euforisen tunteen, tämän vastaavan olen huomannut myös saavani liikunnasta.

Lähtötilanne 28.3.2011: paino 116 kg. 30.3.2011 paino oli 114 kg.

Pyrin tästä eteenpäin harrastamaan vähimmäisillään 4-5:nä päivänä viikossa liikkumista, tarkoituksena on painonpudotus sekä hyvä mieli. Rinnalle olen harkinnut karppaamista, mutta tämä vaatisi paljon lukemista ja jotenkin olen (myönnettäköön) helpon tien kulkija, enkä viitsi ruveta. Mutta mainittakoon, että tarkoituksena on vähentää siltikin pastojen, riisien, perunoiden, leipien, herkkujen, limujen yms. syöntiä. Tämä toivottavasti auttaa painonhallintaan, koska kehooni on kertynyt rasvaa runsaasti, joten ei ole suotavaa polttaa vain sitä energiaa, jonka itsensä ahtaa, vaan on pystyttävä polttamaan jo varastoidut aineet! Vaikka olen aina ollut herkkujen ystävä ja rakastan syömistä, on pyrittävä olemaan määrätietoinen ja tästä lähin on seurattava tarkkaan mitä suuhunsa laittaa.

Rapakunnossa olen ollut siis 18-vuotiaasta asti ja sitä ennen semi-rapakunnossa pari vuotta. Aiempi liikuntatausta pitää sisällään salibandya, tennistä, uintia, pesäpalloa ja jääkiekkoa. Ainoastaan salibandya olen harrastanut kilpailumielessä, ellei pesäpalloharrastuksen kylkiäisenä tullutta tuomarikokemusta lasketa ja mainittakoon, että joskus heitin keihästä kunnanpronsille... Taisi kisassa ollakkin viisi osallistujaa vai olikohan sittenkin kolme? No, pronssia kuitenkin! 

Tälle viikkoa alla on seuraavat suoritkset: 

-45 minuutin reipas kävely, joista juoksua n 15 minuuttia

-60 minuutin sulkapallotuokio

-hyötyliikunta: työmatkat kävellen/pyörällä

Syömisistäni en viitsi enempää vielä kirjoittaa, sillä sen aika tulee ehkä ensi viikolla. Tällä hetkellä olisi tärkeintä  saada jatkuvuus liikunnalle, koska vaikeinta on aina aloittaminen. 

ASENNEMUUTOSTERVEISIN,

Henkka